Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma ja Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Elia nostavat yhteisessä pääsiäisviestissään esiin huolen taloudellisista leikkauksista, jotka kohdistuvat ennestään haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Erityisen huolestuttavana arkkipiispat pitävät lapsiperheköyhyyden nopeaa kasvua.
Arkkipiispojen pääsiäistervehdys kokonaisuudessaan:
Ylösnoussut Kristus kutsuu toimimaan lähimmäistemme hyväksi
Arkkipiispa Tapio Luoman ja arkkipiispa Elian pääsiäiskirjoitus
Pääsiäisen sanoma toivosta kohtaa meidät maailmassa, jossa epävarmuus ja epätoivo kasvavat. Pitkään kestänyt vakauden ja ennakoitavuuden aika näyttää väistyneen. Globaali pandemia sekä Eurooppaan ja sen laitamille saapuneet sodat ovat tuoneet myös omaan turvallisuuteemme liittyviä uhkia. Sopimuspohjainen maailmanjärjestys on murtumassa, ja maailma on ajautunut kauppasodan kynnykselle. Muuttuva maailman tilanne on entisestään ruokkinut ongelmia, joiden keskellä moni ihminen omassa elämässään kamppailee.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut yhteinen tahto tukea heikompiosaisia. Niukkenevat taloudelliset resurssit ovat johtaneet sellaisiin leikkauksiin, jotka kohdistuvat ennestään haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.
Erityisen huolestuttavana pidämme lapsiperheköyhyyden nopeaa kasvua. Vähävaraisuus vaikeuttaa vanhemmuuden toteuttamista ja sellaisten valintojen tekemistä, jotka edistävät lasten hyvinvointia. Toivottomuuden lisääntyminen näkyy myös nuorten mielenterveyden järkkymisenä. Jopa viidennes suomalaisista nuorista kärsii masennusoireista. Nuorten luottamus toisiin ihmisiin ja yhteiskunnan instituutioihin on myös heikentynyt.
Toimiva ja turvallinen yhteiskunta rakentuu luottamuksen varaan, ja luottamuksen vahvistaminen edellyttää sitä, että tuemme nuoria ja heidän perheitään. Jokaisella on oikeus turvalliseen, terveyttä edistävään ympäristöön ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mitä se kertoo yhteiskuntamme arvoista, että luomme valinnoillamme edellytyksiä köyhyyden, turvattoman kodin ja huono-osaisuuden periytymiselle?
Kristillisen ihmiskuvan ytimessä on näkemys ihmisestä Jumalan kuvana. Jumalan kuvaksi luotu ihminen on mittaamattoman arvokas. Tämä on luovuttamaton totuus. Meidän kutsumuksemme kristittyinä on huolehtia jokaisesta ihmisestä, erityisesti niistä, jotka tarvitsevat apua, riippumatta siitä, keitä he ovat ja mistä he tulevat.
Ongelmien kohtaaminen on vaikeaa. Vaikeutemme muistuttaa Kristuksen kamppailua Getsemanen puutarhassa. Samalla kun saatamme tietää, mikä olisi oikein, koemme syvää hengellistä ja yhteisöllistä voimattomuutta. Meidän on vaikea kulkea Jumalan tarkoittamaa tietä toivottomuudesta ja kärsimyksestä vapautukseen ja elämään.
Me emme voi silti jäädä kärsimyksen äärellä paikoillemme. Meidän on kysyttävä, miten voimme yksilöinä, kirkkoina ja laajemmin yhteiskuntana toimia epätoivon torjumiseksi ja kärsivän auttamiseksi. Jokaisen ihmisen pitää tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Siinä on toivon siemen, mutta siemenen on saatava kasvaa tekojen ravitsemana.
Pääsiäisen sanoma ei ala voiton riemusta ja ilosta, vaan ylösnousemuksen juhlaan kuljetaan Kristuksen inhimillisen kärsimyksen kautta. Tämän matkan ytimessä väreilee toivo siitä, etteivät kärsimys ja kuolema ole viimeinen sana. Kärsimyksen läpäissyt ja kuoleman voiman lopullisesti murtanut Kristus kutsuu meitä rakastamaan toisiamme rajoituksetta ja tunnistamaan jokaisessa kohtaamassamme ihmisessä – Jumalan kuvassa – luovuttamattoman arvon.
Näistä lähtökohdista käsin meidän on löydettävä rohkeus kohdata yhteiskuntamme kipupisteet. Vasta tämän jälkeen voimme puhua uskottavasti toivosta ja uuden elämän mahdollisuudesta.
Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.
The post Luterilaisen ja ortodoksisen arkkipiispan yhteinen pääsiäisviesti: Yhteiskunta tarvitsee nyt rohkeutta kohdata kipupisteensä appeared first on Evl.fi.
