Olli Laitinen
Kuvaaja: Sam Jamsen
To the dark waters of Tuonela
And the people woke astounded
To the dawn of their new life
Olen kuunnellut viime aikoina Amorphiksen Halo- levyä, ja tällä kuuntelulla puhuttelevin kappale minulle on On the Dark Water. Amorphis ammentaa paljon Kalevalasta, ja kappaleessa kuvataan synkästi kuolemaa Tuonelan pimeässä virrassa. Kuolema on tavallaan tabu ja tavallaan ei. Kyllähän sitä tiedetään, että täältä aikanaan lähdetään. Mutta aika suojissa sitä saa nykyään olla kuolemalta, jos haluaa. Harva meistä varmaan hahmottaa elämäänsä suhteessa kuolemaan.
On the Dark Water -kappaleessa kuvataan, kuinka Tuonelan virtaa soudetaankin vastavirtaan ja sen päässä odottaakin elämä. Se on puhuttelevaa, kuinka kappale on muuten synkkä tyyliltään ja se kuitenkin päättyy elämään. Minulle tämä kappale oli tapa pysähtyä aiheen äärellä. Pohdin oman elämän merkitystä siinä rajallisuudessa mikä meillä on. Ainakin minua asian miettiminen helpottaa kohdata kuoleman pimeys. Kuolema on totta vain, koska elämäkin on totta.
