Hautausmaat loistavat

Niin vanha hautausmaa lähellä kaupunkikeskustaa, Paltaniemi kuin Vuolijokikin ovat siistissä kunnossa ja työntekijät huolehtivat niiden siisteydestä ja turvallisuudesta ympäri vuoden. Satunnaisesti hoidosta toki saadaan myös kritiikkiä. Aina polkua juuri oman läheisen haudalle saakka ei ehditä hiekoittaa liukkaalla kelillä ensimmäisten joukossa tai kesällä kaikkia rikkaruohoja ei keretä kitkeä haastavimmilta hautapaikoilta. Osaksi puutteisiin ei voida myöskään itse vaikuttaa. Hautapaikka itsessään ei ole seurakunnan vaan sen vuokralaisen eli vainajan omaisten vastuulla, ellei sen hoitamisesta ole tehty erillistä sopimusta. Seurakunnalla ei ole siis edes lupaa mennä koskemaan huonosti hoidettuun hautapaikkaan.
Viimeisen vuoden aikana koko kirkon tasolla on jouduttu keskustelemaan myös siitä, tulisiko kirkon luopua kokonaan hautausmaista ja niiden hoitamisesta. Hautaaminen ja hautausmaiden ylläpito ei sellaisenaan kuulu seurakunnan perustehtävään. Seurakunnan tehtäväkenttää siinä on vain kirkollisen siunaamisen osuus sekä erilainen tuen, lohdun ja turvan välittäminen vainajan läheisille. Tätä viestiä hautausmaatkin toki kantavat monella tapaa. Silti itse varsinainen vainajista huolehtiminen kuuluu valtion vastuulle. Sen vuoksi Suomen valtio onkin tähän saakka maksanut kirkolle siitä, että seurakunnat hoitavat tätä sille kuuluvaa tehtävää. Aikaisemmin menot katettiin yhteisövero-osuudella ja vuodesta 2016 lähtien valtionosuudella. Sopimusvaiheessa valtionrahoituksen on katsottu olevan kohtuullisella tasolla, kun se kattaa 80 prosenttia kaikista hautatoimen kuluista, pois lukien siis esimerkiksi kirkollisia toimituksia varten rakennettujen siunauskappeleiden ylläpidon ja siunauksia toimittavan henkilöstön kulut. Tällä edellytyksellä perustuslaki velvoittaa siihen, että haudattavilta ei saa periä eri suuruisia maksuja sen perusteella, ovatko he kirkon jäseniä vai eivät. Nyt haasteena on se, että valtio on ensin jo vuosien ajan jäädyttänyt valtionosuuden ja nyt leikannut siitä lähes 20 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee sitä, että enää puolet hautaamiseen ja hautausmaiden ylläpitoon käytettävistä kuluista katetaan valtion varoista. Toisen puolikkaan maksamme me kirkkoon kuuluvat seurakuntien jäsenet niidenkin puolesta, jotka ovat vapauttaneet itsensä tästä verovelvollisuudesta.
Hyvä uutinen tässä asiassa on silti se, että seurakuntamme jäsenet vasta tehdyn kyselyn perusteella haluavat tukea hautausmaiden ylläpitoa ja näkevät sen niin tärkeänä seurakunnan tehtävänä, ettei siitä tule luopua. En tiedä, millaiselta Kajaanin hautausmaat tulevaisuudessa näyttäisivätkään, jos valtio huolehtisi niistä puolet pienemmillä kustannuksilla kuin seurakunta nykyään. Jo nyt vertailevissa tutkimuksissa on laskettu, että Suomessa hautausmaita hoidetaan todella kustannustehokkaasti. On varmasti hyvä asia, että seurakuntana kannamme tätä yhteistä vastuuta.
Jo sotien aikaan Suomi tuli tunnetuksi siitä, kuinka arvostamme ja kunnioitamme vainajiamme. Sodissa kaatuneet haluttiin siirtää vaivaa säästämättä oman kirkkomaan multiin viimeiselle leposijalleen. Myös sankarihautausmaista pidetään edelleen hyvää huolta – tästäkin erityisesti Kajaanin seurakunta on saanut kiitosta. Pyhäinpäivänä on hyvä lähteä viemään kynttilöitä hyvin hoidetuille hautausmaillemme omien läheistemme muistoksi. Silloin muutoinkin loistavassa kunnossa olevat hautausmaamme ovat kauneimmillaan, kun tuhannet ja taas tuhannet kynttilät loistavat valoaan synkässä ja pimeässä syysillassa. Ne muistuttavat meitä olemaan kiitollisia edesmenneistä rakkaistamme ja heitäkin edeltäneistä sukupolvista. Ne muistuttavat meitä pitämään huolta heidän viimeisistä leposijoistaan. Ja ne muistuttavat meitä toivon valosta, siitä, kuinka kerran saamme taas kohdata edesmenneet rakkaamme taivaan kirkkaudessa.