Vanhempani olivat kristillis-siveellisiä, äitini hyvinkin sopeutuvainen.
Juha Väisänen, toimitus Mirja Kananen
Kuvaaja: Mirja Kananen
Isäni oli talvisodan sotainvalidi. Hän sai valtionlainojen turvin hankittua kylmän rintamamiestilan Sotkamon Kalmoniemestä. Hän, kuten koko jälleenrakennussukupolvi, raivasi metsään pellot aluksi vain kuokka, kirves ja saha työvälineinään. Lähin maantie
oli noin kahden kilometrin päässä, Kalmovaaran päällä, 60 metriä Kiimasjärveä
ylempänä. Koska tiehanke kylälle ei ollut edistynyt, isäni kirjoitti ministeriöön asutusasiainosaston ylijohtaja Veikko Vennamolle. Tie saatiin vuonna 1961. Maailmanhistoriassa Suomi on ainoa maa, joka sai sotien jälkeen työllistettyä väkensä ja pystyi maksamaan sotakorvaukset.
Aloitin koulunkäynnin Rinteen pirttikoulussa, kunnes Soidinvaaran koulu valmistui. Olen syntynyt vuonna 1945. Viiden kilometrin koulumatka taittui veneellä, pyörällä ja suksilla, keväthölseellä järven rantoja kiertäen. Kerran hiihdin kouluun selässäni naapurista
lainattu iso reppu, jossa kuljetin metristä kannelta. Soitin sillä nuorempana paljon koulun juhlissa. Äitini oli saanut idean kanteleen hankkimisesta, hän kun oli laulanut kirkkokuorossa
ja isäni soittanut mandoliinia pelimannina.
Kylällä oli pyhäkoulunopettajanakin tunnettu kantelemestari, joka eräänä päivänä ilmestyi kotiimme omine erikoisine tapoineen. Kun aikanaan kannel valmistui, mestarilla ei ollut
kiire minnekkään, hän istui pyhäpuku yllään pirtissä soittaen päivät pitkät.
Kävin armeijan Kokkolassa ilmatorjuntapatteristossa. Työurani aloitin Helsingissä Hankkijan pienkoneiden näyttelyhallin päällikkönä. Muutamien vuosien päästä siirryin Hankkijan
aluemyyntipäälliköksi Kuopioon.
Helsingissä ja Kuopiossa asuessani opiskelin kauppateknikoksi. Uusiin haasteisiin tarttumalla olin useissa yrityksissä veneiden, metsätraktoreiden ja puutarhakoneiden myyntipäällikkönä ja markkinointijohtajana, kunnes vähitellen perustimme oman
yrityksen puolisoni Ullan kanssa. Laajentuessaan Upix Ky Lempäälä oli tilitoimisto, ATK:n tarjoaja ja lemmikkieläintarvikkeiden maahantuoja.
Historia ja kotiseudun menneisyys ovat kiinnostavia. Aiheista olen kirjoittanut lehtiin, antologioihin, kylähistoriikkiin sekä julkaissut viisi kirjaa ja koonut 10 PowerPoint-esitystä,
yhden kirkkolaivoista. Asuessamme Lempäälässä retkeilimme rannikkokaupungeissa.
Kirkkoihin tutustuessani kiinnostuin katosta riippuvista pienistä laivoista, joita on tehty suojelemaan merenkulkijoita.
Tultuamme eläkeikään muutimme Kajaaniin. Kun ajamme Sotkamossa olevaan kotitalooni kolmen autiokoulun ohi, tulevat vääjäämättä mieleen menneet ajat iloineen ja ponnisteluineen. Sieltä lähdin etelään 1960-luvulla maaseudun autioitumisen myötä.
