”Päivällä otetaan minun ruumiini voimat vähäisiksi, että Herra itse saisi puhua minun sieluni kautta kaiken, minkä hän tahtoo puhua.”
Hautapaikka: Kajaanin Vanhan hautausmaan sirottelualue.
Anneli Piirainen, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuva: Kainuun museo
Sanat ovat Hanna Hynysen, joka Kajaanissa vuoden 1948 kesällä piti unitilassa kaksi sarjaa raamatullisia saarnoja. Puheet herättivät uskoa, ihmettelyä ja epäilyä tuhansiin nousseessa kuulijakunnassa, jolle ne välitettiin Vuoriston talosta, Kauppak. 44, kovaäänisten avulla.
Puheiden aikana Hanna oli työssä seminaarin ruokalassa. Rippikoulun jälkeen hän oli ollut Helsingissä kotiapulaisena ja talven 1946–47 Kainuun Kristillisessä kansanopistossa.
Vuodesta 1949 hän oli Kajaanin seurakunnassa hengellisessä työssä, jolloin kävi myös vankiloissa.
Köyhyys ja pula-aika leimasivat Kajaanin mlk:ssa syrjäisellä uudistilalla eläneen 12-lapsisen perheen elämää. Pitkän matkan vuoksi ei ollut mahdollista käydä koulua. Uskovainen äiti sanoi: ”Vaikka joka puu huutaisi, ettei Jumalaa ole, minä sittenkin uskon, että hän on.”
Äidin rinnalla eletty lapsuus herkisti kuuntelemaan Jumalan puhetta. Äiti kertoi Hannan 6-vuotiaana nähneen kirkkaan olennon, jonka näkeminen kaatoi tytön lattialle ja joka kehotti häntä seuraamaan Kristusta.
Keväällä 1948 Hanna menetti puhekykynsä eikä pystynyt työhön. Tuskaisena hän vaipui uneen ja alkoi puhua. Yli viikon kestänyt puheiden sarja toistui kesän aikana.
Keskeinen ajatus oli äidin usko, että Jumalan rakkaus ulottuu kaikkiin ihmisiin. Noin puolen tunnin selkeän puheen lopuksi hän rukoili ja ilmoitti virren. Tuolloin hän oli tunnoton. Lääkärin pisto käsivarteen ei aiheuttanut reaktiota.
Kajaanin kirkossa pidettiin seurat sarjan lopuksi 20. toukokuuta. Pappien lisäksi puhui Hanna, valveilla.
Unissasaarnaajana Hanna ei ollut ainoa. Joidenkin lahkojen piirissä heitä tiedetään olleen. Muista hän erosi siinä, että toimi yksin. Hänelle tärkeää oli heikompien auttaminen.
Myöhemmin Hanna meni naimisiin, asui jonkin aikaa Ruotsissa, kuoli leskenä.
Hanna Hynysen elämänvaiheita ovat seuranneet ja puheita pikakirjoituksella muistiin merkinneet Lauri Ruskomaa ja Paul Sonny. Sisältöjä ei ole muutettu.
Ääni ylhäältä, Hanna Hynysen horrossaarnoja,
Kustannusyhtiö Kirjamies Hki 1950.
