Kajaanilaista 83-vuotiasta Kunto Viirua ovat kannatelleet elämässä urheilullinen elämäntapa, sukupolvien välinen rakkaus ja kristillisyys. Vaimonsa omaishoitajana toimiva Viiru pitää ikäihmisten kohtaamismahdollisuuksia merkityksellisinä.
Sanna Heinonen
Kuvaaja: Heikki Juntunen
Kajaanilainen 83-vuotias eläkeläinen Kunto Viiru uskoo hyvän tekemiseen.
– Kun antaa hyvää toiselle, se antaa takaisin, hän sanoo.
Aktiivisesti edelleen urheilevan ja korkeutta hyppäävän Viirun kohdalla se on
esimerkiksi tarkoittanut oman puolison omaishoitajuutta ja toimintaa urheiluseuroissa
sekä seurakunnassa.
Kainuun prikaatista vuonna 1990 eläkkeelle jäänyt Kunto Viiru kokee yhteisvastuun
merkityksellisenä.
– Toivoisin, että ihmisillä säilyisi yhteisvastuun, ystävyyden ja rakkauden henki. Se tarkoittaa myös sitä, että kokoonnutaan välillä yhteen ja tehdään yhdessä.
Viiru muistuttaa, että elämässä tulee eteen asioita, joita ei voi valita.
– Myönteiset kokemukset kantavat. Positiivinen ja kannustava henki vie eteenpäin.
Viiru kertoo, että häntä elämässä ovat kannatelleet urheilullinen elämäntapa, läheisten
välinen rakkaus ja kristillisyys.
– Ne ovat säilyneet lapsuudesta saakka.
Vaimon omaishoitajana
Kunto Viiru ja hänen vaimonsa viettivät viime joulukuussa timanttihääpäivää: he
ovat siis olleet naimisissa 60 vuotta. Rakkaus ja yhteys ovat säilyneet Kunto Viirun ja
hänen muistisairaan vaimonsa välillä.
– Olen kiitollinen, että olen voinut hoitaa vaimoani näin pitkälle.
Kunto Viiru on virallisesti ollut kaksi vuotta vaimonsa omaishoitajana, mutta käytännössä hän on toiminut puolisonsa omaishoitajana yhdeksän vuoden ajan. Välillä kaksi lastenlasta sijaistaa omaishoitajina isoisäänsä.
Viiru käy keskimäärin kolmesti viikossa liikkumassa kahdesta tunnista kahteen ja
puoleen tuntiin kerralla.
– On ehdottoman tärkeää, että pääsee välillä urheilemaan. Se pitää fyysisen ja henkisen
kunnon hyvänä.
Urheiluporukoissa on kavereita, joiden kanssa voi keskustella.
– Se antaa virtaa muuhunkin elämään. Kainuun prikaatilla pitkän työuran tehnyt Viiru on kiitollinen, että prikaatin eläkeläiset pääsevät käyttämään Heikinhallin liikuntatiloja Hoikankankaalla.
– Siellä saa myös sosiaalista kontaktia. Viiru kohtaa ikätovereitaan myös prikaatin
eläkeläisten yhdistyksessä sekä urheiluseuratoiminnassa.
– Kohtaamiset ovat tärkeitä. Niissä voidaan keskustella itse kunkin tärkeistä asioista ja saada vertaistukea, Viiru muistuttaa.
Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys tukee jalkautuvaa ja kohtaavaa vanhustyötä. Keräyksen
tuotosta osa ohjataan Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n etsivään vanhustyöhön. VALLI on esimerkiksi kehittänyt kotona asuvien ikääntyneiden kohtaamispaikkatoimintaa.
– Kohtaamispaikkoihin ja ryhmätoimintaan kannattaa panostaa. Ikäihmisillä on tarvetta keskusteluun ja toistensa tapaamiseen, Kunto Viiru huomauttaa.
Hän pitää esimerkiksi Kajaanin seurakunnan ohjaamia ryhmiä ja olohuonetoimintaa
toimivina.
– Se on arvokasta.
Kajaanin seurakuntakeskuksen olohuone on avoinna arkisin. Kajaanin aeurakuntakeskuksen olohuoneessa, avoimessa tilassa voi tavata toisia.
Sota-ajan lapsi
Kunto Viiru on sota-ajan lapsi. Hän syntyi Karstulassa jatkosodan aikaan vuonna 1942.
– Isä oli Syvärillä, kun synnyin. Äiti hoiti minua. Olin rakastettu ihminen alusta asti.
Äiti antoi lapselle nimeksi Kunto, mikä tavallaan enteili tulevaa: urheilu tuli Viirun elämään jo varhain ja jatkuu edelleen. Sen jälkeen kisoja onkin riittänyt – vuodesta 1955 lähtien Kunto Viirulla on takanaan 1199 korkeushyppykilpailua. Veteraaniurheilussa hän on myös kiertänyt
kansainvälisiä kilpailuja. Viiru ajattelee äidin halunneen antaa Kunto-nimellä hyvän
suojan lapselleen.
– Jälkikäteen olen miettinyt, että se viittaa niin moneen. Niin fyysiseen kuin henkiseen
kuntoon.
Maailmantilanne onkin saanut Viirun miettimään Suomen sota-aikoja ja sodanjälkeistä
maailmaa.
– Miten hullua on nyt maailmalla meno, hän huokaa.
– Tilanne koskettaa kovasti, kun omaan syntymäaikaan olivat vaikeat ajat. Hyvyyden
henkeä tarvitaan enemmän valtaan.
Sukupolvien välinen rakkaus
Kunto Viirun lapsuudessa oli hyvyyttä, mikä näkyi myös Viirun sanojen mukaan
”sukupolvien välisenä rakkauden henkenä”.
– Esimerkiksi mummini piti minusta hyvää huolta. Häneltä opin myös kristillisyyttä.
Kun kävin kansalaiskoulua, asuin mummini luona, kun meitä oli kotona viisi poikaa. Sukupolvien rakkauden henki on kantanut, ja sitä olen halunnut jatkaa eteenpäin.
Kunto Viirulla on vaimonsa kanssa kolme lasta ja kuusi lastenlasta. Kunto Viiru
ja hänen vaimonsa ovat viettäneet paljon aikaa lastenlastensa kanssa.
Viime syksynä veteraaniurheilija Kunto Viiru oli yhdessä kolmen 19-, 18- ja
16-vuotiaan lastenlapsensa kanssa Madeiralla veteraaniurheilijoiden Euroopan
mestaruuskisareissulla.
– He olivat tärkeitä matkakumppaneita, joiden kanssa käytiin hyviä keskusteluja. Heidän läsnäolonsa antoi potkua ja tunsin sukupolvien välisen yhteyden.
Viiru sijoittuikin korkeushypyssä pronssille Euroopan mestaruuskisoissa.
Työura Kainuun prikaatilla
Kunto Viiru tuli Kajaaniin vuonna 1962 varusmieheksi Hoikankankaalle ja jäi sille tielle armeijan palvelukseen. Kainuun prikaatilla Viiru teki pitkän työuran edeten sotilasarvoltaan kapteeniksi ja jäi eläkkeelle vuonna 1990.
– Tyhjiö kuitenkin täyttyi nopeasti, Viiru sanoo.
Kunto Viiru on ollut 70 vuotta mukana urheiluseuratoiminnassa, ja eläkkeellä hänellä
oli siihen sekä seurakunnan vapaaehtoistoimintaan enemmän aikaa.
Viiru on toiminut esimerkiksi Suomen Veteraaniurheiluliiton puheenjohtajana, ja
hän oli Kajaanin seurakunnan valtuustossa 12 vuoden ajan.
– Seuratoiminta on tärkeää ja yhteisöllistä. Se on turvaverkko ja suojaa monia.
Viiru antaa urheiluseuratoiminnasta ja niiden perustamisesta kiitoksen aiemmalle
sukupolvelle.
– Sodasta tulleet halusivat pyörittää urheiluseuroja, Viiru sanoo.
Hän huomauttaa, että sotaveteraanit myös edistivät ikäihmisten urheilua: veteraaniurheilijoille perustettiin oma liittokin, jonka puheenjohtajana Kunto Viirukin
on toiminut.
Erityisesti häntä ilahduttaa, että lajien monipuolisuus on lisääntynyt myös ikäihmisten
urheiluun.
– Ihminen on tarkoitettu liikkumaan. Sitä voi tehdä oman tasonsa ja itselleen mieluisan lajin parissa.
Sahajauhoja alla
Kunto Viirun oma urheilulaji on korkeushyppy, jota hän alkoi harrastaa jo lapsena
Karstulassa kotikylässä.
Hänen isänsä hyppäsi korkeutta ennen talvi- ja jatkosotaa, mutta haavoittumisen
vuoksi isältä jäi korkeushyppy. Karstulan kotikylässä sodan jälkeen monien pihoilla
harrastettiin korkeushyppyä. Niin myös Viiruilla. Pihalle rakennettiin korkeushyppypaikka.
Koska oli jälleenrakennuksen aika, sahajauhoa oli paljon saatavilla, ja siitä tehtiin kasa korkeushypyn alastulolle.
Kunto Viirun hyppyennätys on 60 vuoden takaa, jolloin hän ylitti 198 senttimetrin
korkeudella olleen riman. Kunto Viiru oli hypätessään 172 senttiä pitkä. Tulos oli Kainuun piirin ennätys sekä silloin myös Pohjois-Suomen kärkitulos.
Kunto Viirun toiminta urheilussa ja urheilujärjestöissä on myös tuonut hänelle tunnustusta: vuonna 2013 hänet nimitettiin liikuntaneuvokseksi ja hänet on kahdesti kutsuttu itsenäisyyspäivän Linnanjuhliin. Presidentti Tarja Halosen aikaan vuonna 2007 kutsu tuli järjestöjohtajana ja presidentti Sauli Niinistön aikaan vuonna 2013 urheilijana, liikuntaneuvoksena.
Korkeushypyn lisäksi Kunto Viiru harrastaa muutakin liikuntaa. Esimerkiksi
hiihto on hänelle mieluisa laji.
– On todella tärkeää, että kaikenikäiset voivat urheilla, hän sanoo.
