Kun kokoonnumme yhteen kristillisenä seurakuntana, tilaisuus aloitetaan kolmiyhteisen Jumalan: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumalan persoonat mainitaan siis jumalanpalveluksissa ja toimituksissa.
Ne ovat esillä kastekäskyssä, Herran siunauksessa, apostolisessa siunauksessa ja uskontunnustuksessa. Kolminaisuusoppi ei ole irrallinen opin siru. Se yhdistää ja ylläpitää koko kristillistä uskoa. Puhe kolmiyhteisen Jumalan nimistä ja töistä kattaa kaiken Raamatussa.
Perttu Kyllönen, kappalainen
Kuvaaja: Kaisa Rönkä
Jumala on salattu Jumala. Jumalan kolminaisuus pyrkii selittämään Jumalan olemusta. Tulevan sunnuntain evankeliumiteksti on Jeesuksen esittämä viinipuu-vertaus (Joh 15:1–10), joka kuvaa Jumalan kolminaisuutta.
Jumala, Isämme, on viinitarhuri. Kaiken alku on Isässä: hän istuttaa, hoitaa ja karsii. Hän hoitaa rakkaudella, joka tähtää elämään. Kun Hän karsii, sekin on huolenpitoa.
Poika on viinipuu. Jeesus sanoo: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Kristus ei ole meille vain esikuva, jota seurata, vaan elämän lähde, johon saamme kiinnittyä. Ilman tätä yhteyttä emme voi kantaa hedelmää – emme rakkautta, iloa, rauhaa.
Pyhä Henki on elämän virta oksissa. Vaikka Henkeä ei tässä kohdassa mainita nimeltä, hänet voi aistia kaikkialla. Henki on se näkymätön voima, joka kuljettaa elämän juuresta oksiin. Henki tekee Kristuksen elämän todelliseksi meissä. Se on sitä, että annamme
Isän hoitaa meitä evankeliumilla, turvaamme Poikaan ja elämme Hengen voimasta hänen valtakuntansa yhteydessä. Näin kuivunutkin oksa voi virota elämään ja tuottaa hedelmää.
Kun elämä virtaa Jumalan kolminaisuudesta meihin, se näkyy ulospäin. Hedelmä ei ole meidän ansiotamme vaan Jumalan työn tulos. Siksi se myös kirkastaa Isää: ihmiset näkevät jotakin Jumalan rakkaudesta meissä.
