Terveysmetsässä järjestetty monikulttuurinen tapahtuma toi yhteen maahanmuuttajat, kansainväliset opiskelijat ja pakolaiset. Tapahtuma syntyi tiiviissä yhteistyössä Kajaanin seurakunnan, Kajaanin Ladun, Variskankaan Marttojen, SPR:n Kajaanin osaston ja vastaanottokeskus Babandon välillä – osoituksena siitä, mitä yhdessä voidaan saada aikaan.
Mirja Kananen
Kuvaaja: Kaisa Rönkä
– Viime vuonna saimme yli sata kävijää, ja tänä vuonna ilmoittautuneita oli yli 70.
Tunnelma on aivan upea, ja se on osoitus siitä, ettei toimivaa konseptia tarvitse keksiä
uudelleen, kertovat Variskankaan Martat Sirpa Tolonen ja Sirpa Haukijärvi-Korhonen
tyytyväisinä Terveysmetsä-tapahtumassa.
Yhteistyön voima oli jälleen tapahtuman kulmakivi. Suomen Punaisen Ristin Juha
Tervon mielestä verkostoyhteistyö eri toimijoiden kesken on Kajaanissa poikkeuksellisen
hyvää ja luontevaa:
– Kaikki tekevät omalla tontillaan, ja siitä syntyy yhteinen ja toimiva kokonaisuus,
Tervo sanoo hymyssä suin.
Hän kertoo itse muuttaneensa Kajaaniin yli 30 vuotta sitten ja nähneensä kaupungin
kansainvälistymisen läheltä:
– Silloin vielä tuijotettiin, jos oli eri taustaa. Nyt kansainvälinen katukuva on osa
normaalia Kajaania.
Kymmenien kansallisuuksien kaupunki
Tervo kertoo, että Kajaanissa on edustettuna kymmeniä eri kansallisuuksia. Kotouttamishankkeen piirissä on useita kiintiöpakolaisryhmiä eri puolilta maailmaa.
Kansainväliset asukkaat ja kantaväestö kohtaavat toisensa tapahtumien lisäksi
Punaisen Ristin kahvilassa, joka toimii vapaaehtoisvoimin. Jo pelkästään kahvilan
WhatsApp-ryhmässä on mukana lähes 400 kansainvälistä henkilöä.
– Sinne tullaan viihtymään ja osallistumaan, ei muodollisuuksien takia, Tervo
kertoo kahvilatoiminnasta.
Maahanmuuttajien kotouttaminen on hyvin organisoitua
Kajaanissa tehdään aktiivista maahanmuuttajien kotouttamistyötä, jossa korostuvat
yhteisöllisyys, vapaaehtoistoiminta ja eri toimijoiden yhteistyö.
Variskankaan Marttojen Tuula Kärnä kuvaa kotouttamista kahdensuuntaiseksi vuorovaikutukseksi, jossa niin maahanmuuttajat kuin kantaväestö oppivat toisiltaan.
Keskusteluun osallistuvat myös diakoniatyöntekijä Teemu Räty ja nuorisotyönohjaaja
Niina Hautala. Heidän mukaansa kotouttaminen ei saa jäädä hetkelliseksi
projektiksi, vaan sen on oltava pitkäjänteistä työtä, jossa ovat mukana sekä järjestöt
että maahanmuuttajat.
– Yhteistyö toimii hyvin Kajaanissa, ja monet toimijat ovat sitoutuneet työhön,
mikä on saanut kiitosta myös kirkkohallituksen tasolla, Hautala kiittelee.
Kansainvälinen kaupunki
Hautalan mielestä Kajaani on jo pitkään ollut kansainvälinen kaupunki. Esimerkiksi
Kajaanin ammattikorkeakoulussa (KAMK) opiskelee yli 500 kansainvälistä opiskelijaa,
ja he tuovat alueelle uutta elinvoimaa.
Räty arvioi, että kajaanilaisten kansainväliset yhteydet ja matkustelu ovat lisänneet
suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä erilaisuutta kohtaan verrattuna aiempiin vuosikymmeniin.
– Suomalaiset eivät enää pelkää erilaisuutta
samalla tavalla kuin ennen, mikä on tärkeä muutos.
Seurakunnan näkökulmasta maahanmuuttajat tuovat mukanaan uusia ulottuvuuksia
myös uskonnolliseen elämään.
– Monilla maahanmuuttajilla on erilainen uskonnollinen tausta ja perinteet. Luterilainen
kirkko on vielä pitkälti kantasuomalaisten hallitsema, mutta suunta on muuttumassa
monenkirjaisemmaksi, Räty pohtii luterilaisen kirkon tulevaisuutta.
Yhteistyö koulujen valmistavien luokkien kanssa on seurakunnan nuorisotyössä
merkittävä voimavara. Hautala kertoo, että seurakunnan nuorisotyöntekijät toimivat
yhteistyössä koulujen kanssa kunnioittaen kaikkien uskontoja ja perinteitä.
– Tämä yhteistyö on tosi tärkeää ja rikastuttaa sekä nuoria että työntekijöitä.
Turvallinen ja lapsiystävällinen kaupunki
Sri Lankasta Kajaaniin muuttaneet Gayani ja Jayani hymyilevät iloisesti, kun päädymme
juttusille.
He ovat malliesimerkki onnistuneesta integroitumisesta. Naiset opiskelevat matkailualaa
ja ovat asuneet Kajaanissa lähes kaksi vuotta. Gayani kertoo, että Kajaani on
hänelle mieluisa paikka asua:
– Täällä on rauhallista ja hiljaista. Tulin Kajaaniin perheeni kanssa, ja kaupunki
tarjoaa hyvät puitteet lasten kasvulle, hän iloitsee.
Jayani puolestaan korostaa paikallisten ihmisten ystävällisyyttä.
– Pidän Kajaanista, koska ihmiset ovat mukavia, ja elinkustannukset täällä ovat
alhaisemmat verrattuna moneen muuhun kaupunkiin.
Heidän mukaansa Kajaani on turvallinen ja lapsiystävällinen paikkakunta, jossa on
hyvä asua ja elää – mutta kielen oppiminen ja työllistyminen ovat edelleen vaikeita.
– Suomen kieli on suurin haaste työelämään pääsyssä. Toivomme, että kaupungin päätöksentekijät jatkavat työllistämismahdollisuuksien kehittämistä maahanmuuttajille, Gayani huomauttaa.
Työllistymismahdollisuus ratkaisee jäämisen
Nepalista muuttanut Ajay Chand puolestaan kertoo löytäneensä yhteyden uuteen kotikaupunkiinsa liikunnan ja vapaaehtoistyön kautta.
Hän pelaa Kajaanissa koripalloa ja pesäpalloa – ja hän kertoo olleensa tunnettu
nyrkkeilijä Nepalissa. Suomessa hän ei kuitenkaan ole jatkanut nyrkkeilyä, koska
loukkaantumisen riski on liian suuri opiskelujen ja taloudellisten realiteettien vuoksi.
Ajay on nyt toiminut vapaaehtoisena Punaisella Ristillä lähes vuoden.
– Ihmiset siellä auttavat toisiaan vilpittömästi, puhtaasti halusta tehdä hyvää. Se teki
minuun vaikutuksen ja sai minut haluamaan joukkoon, hän perustelee päätöstään
ryhtyä vapaaehtoiseksi.
Ajay tekee opinnäytetyötä, jossa hän tutkii, miten nuoria vapaaehtoisia voitaisiin
sitouttaa paremmin toimintaan ja kehittää viestintää järjestössä. Hän sanoo olevansa
avoin jäämään Kajaaniin valmistumisensa jälkeen, jos työllistyminen tekee sen mahdolliseksi.
– Tykkään Kajaanista, mutta minun on myös mietittävä taloudellista puolta.
Jos löydän töitä, haluan jäädä tänne, hän sanoo.
Tarvitsemme matalan kynnyksen paikkoja
Sotkamon vastaanottokeskuksen ohjaaja Katja Härkönen tietää, miten tärkeää on, että maahanmuuttajat saavat turvallisia ja merkityksellisiä kohtaamisia arjessaan.
Härkösen työ on osittain hallinnollista, mutta sydän on asiakkaiden arjessa.
– Tapahtumat ja retket, joissa lähiluonto tulee tutuksi, ovat asiakkaille valtavan merkityksellisiä. He oppivat tuntemaan aluetta ja kohtaavat toisiaan – usein ensimmäistä kertaa, Härkönen kertoo.
Hän korostaa erityisesti lasten roolia:
– Lapset rohkaistuvat käyttämään suomen kieltä ja sitä kautta koko perhe hyötyy. Moni asiakas kuitenkin haluaa Etelä-Suomeen, missä on valmiita yhteisöjä, oman kielisiä palveluja ja enemmän tekemistä.
– Kainuussa suurin haaste onkin ehkä se, että täällä on rauhallista – joskus jopa liian rauhallista, Härkönen naurahtaa.
Erityisesti työikäiset kokevat, että Kajaanissa ei ole riittävästi mahdollisuuksia: työtä on vaikea löytää, kielikurssit voivat olla täynnä tai vaikeasti saavutettavissa, ja kohtaamispaikkoja on vähän.
– Kaipaisimme tänne matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joissa voisi oppia suomen kieltä, tavata muita ja löytää arkeen rytmiä, Härkönen pohtii.
Hän mainitsee esimerkkinä Suomen Punaisen Ristin kahvilan ja ruokajakelupaikat, mutta korostaa, että erityisesti maahanmuuttajille suunnattuja palveluja pitäisi olla enemmän.
Diakoniatyöntekijä Räty liittyy keskusteluun ja nostaa esiin myös järjestelmän
jäykkyyden:
– Moni jää kotiin ilman tekemistä, ja kun tuettu työ tai opiskelupaikka ei ole heti tarjolla, se vie motivaation.
Härkönen toivoo, että työllistymiseen liittyvät rakenteet joustaisivat enemmän ja tukisivat työhön siirtymistä suoraan.
Keskustelu päättyy yhteiseen toiveeseen: että koko Suomi, myös Kainuu, nähtäisiin potentiaalisena kotina – rauhallisena, turvallisena ja yhteisöllisenä ympäristönä, jossa ihmiset voivat rakentaa uutta elämää.
