Poikkeuksellinen ylösnousemusnäytelmä kutsuu mukaan kulkemaan teatteriseurueen kanssa Kajaanin kirkon piha-alueella ja sisällä. Pääsiäisen tapahtumista ammentavan näytelmän ohjaaja ja käsikirjoittaja kertovat sen tuovan valoa ja yhteisöllisen kokemuksen.
”Passio yhdistetään
usein kärsimysnäytelmään,
mutta
me halusimme
keskittyä enemmän
valoon.”
Kajaanin kaupunginteatterin
ohjaaja Joel Härkönen
Pääsiäisen tarinaa pääsee tänä keväänä seuramaan poikkeuksellisella tavalla Kajaanissa.
Kajaani passio – ylösnousemusnäytelmä on Kajaanin seurakunnan ja Kajaanin
kaupunginteatterin laajamittainen yhteistuotanto. Se kutsuu maalis- ja huhtikuun
vaihteessa yleisöä Kajaanin kirkon pihaalueelle ja sisätiloihin eläytymään pääsiäisen
tapahtumiin.
Kajaanin pääkirkon 130-vuotisjuhlallisuuksiin kuuluvassa näytelmässä keskiaikainen
teatteriseurue saapuu kaupunkiin kertomaan tarinaa Ristin Kiesuksesta – Jeesus
Nasaretilaisesta, joka kauan aikaa sitten puhui toivosta, rakkaudesta ja muutoksesta.
Esityksissä yleisö kulkee teatteriseurueen mukana. Kajaani passion esityksiä on kuusi,
ja ensiesitys on sunnuntaina 29. päivä maaliskuuta.
Armo on radikaalia
Näytelmän käsikirjoittanut Kajaanin kaupunginteatterin johtaja Anni Mikkelsson ja
ohjannut Joel Härkönen kertovat Kajaani passion kurkottavan valoon.
– Passio yhdistetään usein kärsimysnäytelmään, mutta me halusimme keskittyä
enemmän valoon, Kajaanin kaupunginteatterin ohjaaja Joel Härkönen sanoo.
Hän muistuttaa, että esityksen alaotsikko on nimenomaan ylösnousemusnäytelmä.
– Me tuppaamme usein muistamaan pääsiäisestä vain kärsimyksen ja välillä unohdamme, että sen jälkeen tapahtuu ihan mielettömän ihania ja hyviä asioita, joissa toivo, rakkaus ja valo ovat läsnä, Härkönen sanoo.
– Siinä saa aloittaa alusta, näytelmän käsikirjoittaja Anni Mikkelsson jatkaa.
Kajaani passio – ylösnousemusnäytelmä tutkii myös armoa, joka Mikkelssonin mukaan
on radikaalia.
– Meidän ajassamme armo helposti typistyy kiiltäväpaperisten lehtien puheeksi,
että ole itsellesi armollinen. Jos puhutaan oikeasti väkevästä, kollektiivisesta armosta
ja armollisuudesta, niin kyseessä on hyvin suuri ja radikaali asia.
Hyvän elämän pohtimista
Kajaanin kirkko täyttää 130 vuotta tänä vuonna, ja passio juhlistaa osaltaan tätä
merkkipaalua. Lisäksi se on osa Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Kajaanin kaupunginteatteri on saanut vapaat kädet näytelmän tekoon.
Käsikirjoittaja ja ohjaaja lähtivät tekemään yhteistuotantoa Kajaanin seurakunnan
kanssa mielenkiinnolla ja uteliaisuudella. He korostavat, että Kajaanin teatterin ja kirkon
välinen yhteistyö on tärkeää.
– Kun kovuus ja kovat arvot valtaavat alaa, on merkityksellistä, että hyvän ja ihmisen
puolella olevat toimijat, kuten teatteri ja kirkko, pystyvät liittämään voimiaan, Härkönen sanoo ja jatkaa:
– Meidän pitäisi löytää enemmän niitä asioita, mitkä meitä yhdistää kuin mitkä
meitä erottaa.
Sekä Mikkelsson että Härkönen kokivat erittäin tärkeiksi teologiset keskustelut, joita
he kävivät Kajaanin seurakunnan pappien kanssa ennen näytelmän tekoa.
– Löysimme yhteistä maastoa siinä, että mietimme molemmat instituutioina muun
muassa, millaista on hyvä elämä. Ajassa, jossa huomio keskittyy vahvasti kuluttamiseen
ja jossa ihmisen tehtäväksi nähdään tuottaminen, tällaiset toimijat ovat erityisen
tärkeitä. Ne ovat paikkoja, joissa voi pysähtyä oikeasti miettimään, mikä elämässä
on merkityksellistä ja ehkä myös kurkottaa kohti pyhää, Mikkelsson huomauttaa.
Yleisö kulkee mukana
Kajaani passio ammentaa Raamatun pääsiäiskertomuksista, suomalaisesta kansanrunoudesta sekä keskiaikaisesta pääsiäisnäytelmäperinteestä. Näytelmässä on keskiaikainen teatteriseurue komeljanttereita, mikä tuo aiheeseen myös kepeyttä.
– Yhdet teatterimme juurista linkittyvät keskiajan esitysperinteeseen, missä on esitetty
kirkkojen sisällä ja pihoilla Raamatun tapahtumia, Mikkelsson kertoo.
Kansa on elänyt ja seurannut mukana.
– Me on tavoiteltu sitä. Esiintyjät ovat kontaktissa yleisöön, joka kulkee mukana.
Se tuo yhteisöllisyyden tunnetta, Härkönen sanoo.
Esityspaikkana toimii Kajaanin kirkon piha-alue ja sisätila, mikä tekee kokonaisuudesta
elämyksellisen ja tilallisesti ainutlaatuisen.
– Tila tarjoaa muotoa näytelmän tekstille. Siinä mennään kerien kohti ydintä, Anni kertoo.
Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijät Janne Kinnunen, Milla Kuikka ja Jukka
Peltola esittävät teatteriseuruetta ja näyttelijä Heidi Syrjäkari erilaisia yhdistelmiä
Raamatun Marioista, ennen kaikkea hahmoa nimeltään Maammo Maaria.
– Maammo Maariassa yhdistyvät Neitsyt Maria ja kansanrunous, Mikkelsson kuvaa.
Kajaani passio tuo yhteen ammattilaiset ja harrastajat. Esiintymässä nähdään myös
joukko kuorolaisia ja teatterin harrastajia.
– Yhteistyö on ollut tosi inspiroivaa ja se on tuonut uudenlaista energiaa, Härkönen
kehuu.
Kajaanin seurakunnan kanttori Juha Mikkosen säveltämä musiikki sekä tutut hengelliset
laulut johdattavat katsojat viimeiselle ehtoolliselle, ristin tielle ja lopulta ylösnousemuksen
ihmeen äärelle. Näytelmän musiikissa kuuluvat kalevalalaiseen runomittaan
kirjoitetut tekstit.
Tekstit kirjoittanutta Mikkelssonia kiehtoo, miten kristillinen kuvasto on kohdannut
suomalaisen luonnon ja perinteen kuvataiteessa ja kansanrunoudessa.
– Minua on kiinnostanut, miten Raamatun tapahtumat on lokalisoitu [mukautettu]
Suomeen. Nehän ovat olleet tosi hauskoja. Palmun lehvät ovat muuttuneet
meillä pajunoksiksi, Mikkelsson naurahtaa.
Näytelmä, pyhiinvaellus ja hartaus
Härkönen ja Mikkelsson kehottavat tulemaan esitykseen avoimin mielin.
– Kajaani passion voi tulla katsomaan esityksenä, pienenä pyhiinvaelluksena tai
hartauden harjoittamisena, Mikkelsson pohtii.
Kajaanin kirkon pihalla ja kirkossa kulkeva näytelmä on myös yhteisöllinen kokemus.
– Ajassamme on yhä enemmän tärkeää, että ihmiset kokoontuvat fyysisesti. Se
yhdistää kirkkoa ja teatteria. Elämme hajaannuksen ja ristiriitojen aikaa. Asiat kärjistyvät
virtuaalisessa maailmassa helposti, kun toisen ihmisen elävää kehoa ei ole
vierellä, Anni Mikkelsson huomauttaa.
Hän ja Härkönen muistuttavat, että toisen vieressä – vaikka sitten kirkon tai teatterin
penkissä istuessa – ei puhuisikaan, yhteisyyden kokemus syntyy.
– Kaikkia tunteita on paljon helpompi ja turvallisempi käsitellä yhdessä, Härkönen
sanoo.
– Näytelmän tekstissäkin on se, ettei ihminen tarvitse jäädä oman vaillinnaisuuden
ja riittämättömyyden tunteensa kanssa yksin, vaan hän saa tulla yhteen toisten
kanssa, Mikkelsson muistuttaa.
Kajaani passion esitykset:
Ensi-ilta 29.3.2026 kello 13 Kajaanin
kirkon piha-alueella ja kirkossa
Kesto noin 1 tunti
Su 29.3. klo 13 (ensi-ilta) ja klo 16
Ma 30.3. klo 18 (esityksen jälkeen
keskustelutilaisuus kirkossa)
Keskustelemassa ovat ohjaaja
Joel Härkönen, ortodoksiseurakunnan
pappi Artturi Hirvonen ja kirkkoherra
Antti Minkkinen. Keskustelutilaisuudessa
kuullaan muun muassa
näytelmän taustoista ja prosessista.
To 2.4. klo 18
La 4.4. klo 13 ja klo 16
Tilaisuuksiin on vapaa pääsy
Käsikirjoitus Anni Mikkelsson
Ohjaus Joel Härkönen
Valosuunnittelu Henri Pyy
Äänisuunnittelu Sinikka Isoniemi
Musiikki Juha Mikkonen
Pukusuunnittelu Pirkko Paananen
Visuaalinen suunnittelu työryhmä
Kuoro ja harrastajaesiintyjät
koordinointi Juha Mikkonen ja
Sari Korkkonen
Graafinen suunnittelu Perttu Penttinen
Näytelmässä esiintyvät Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijät Janne
Kinnunen, Milla Kuikka, Jukka Peltola ja Heidi Syrjäkari ja lisäksi joukko
kuorolaisia ja teatterin harrastajia.
Kajaani passion musiikista
Vajaa vuosi sitten sain tehtäväkseni miettiä, sovittaa ja tarvittaessa säveltää musiikit sekä kasata kuoro pääsiäisnäytelmään. ”Jos saan tekstit lauluihin, niin säveliähän kyllä löytyy, laitan ne vain sitten teksteihin sopivaan järjestykseen!” olivat suunnilleen sanani ensimmäisessä palaverissa. Ajattelin, että tällaisessa näytelmässä musiikin tehtävä on värittää tekstiä ja sitä myötä luoda kokonaisuuteen eräänlainen lisäulottuvuus.
Varsinainen sävellystyö alkoi, kun sain käsikirjoittajalta ensimmäisen version
näytelmästä kesällä 2025. Tietyt tekstit, erityisesti kalevalalaiseen runomittaan kirjoitetut, alkoivat saman tien soida päässäni, ja jonkinlainen idea siirtyi paperille muutamassa minuutissa. Ne olivat siis suhteellisen helppo säveltää. Mutta osa lauluista on kirjoitettu
hyvin vapaasti ilman mitään tiettyä runomittaa. Ne olivatkin haasteellisempia sävellettäviä, sillä halusin niistäkin jollain tapaa kansanomaisia lauluja. Sävellystyössä pyrin myös ennakoimaan
näyttelijöitten laulutaitoa ja äänialoja. Yhdessä ohjaaja Joel Härkösen kanssa pohdittiin, mitkä osuudet olisivat sooloja ja mihin tulisi kuoro mukaan.
Lisähaasteen säveltämiselle ja sovittamiselle antoivat ne seikat, että näytelmän
alkuosa esitetään ulkona ilman säestystä ja sopivaa kuoron kokoa mietittiin moneen otteeseen. Alkuvaiheessa ajatuksena oli suuri kuoro, jonka laulajat tulisivat useista eri kuoroista. Lopulta päädyttiin opetuslasten määrään eli kahteentoista kuorolaiseen. Sopiva
joukko innokkaita laulajia muodostui muutamasta kirkkokuorolaisesta ja Kaukametsän kamarikuorolaisesta.
Kuorosovitukset tein hyvin yksinkertaisiksi, jotta laulajien taitotasolla tai sukupuolijakaumalla ei olisi niin suurta merkitystä. Kuorolla on näytelmässä muutama oma lauluosuus, mutta
myös yhteistä laulettavaa näyttelijöitten kanssa. Myös yleisö pääsee halutessaan
laulamaan virren 77 Käy yrttitarhasta polku ja näytelmän loppulaulun kertosäkeen.
Näihin löytyy sanat käsiohjelmasta.
