Vammaistyön pappi Sanna-Marika Hallayö haluaa rakentaa siltoja kainuulaisten seurakuntien ja vammaisten ihmisten välille. Työ on monipuolista ja merkityksellistä: tavoitteena on, että yhä useampi vammainen voisi tuntea olevansa seurakunnan täysivaltainen jäsen.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Raimo Sivonen
Hallayö on ilahtunut erityisesti siitä, miten omistautuneita ihmisiä vammaistyössä on:
– Toimintakeskuksissa on aivan ihania ohjaajia ja palvelutaloissa hoitajia, jotka tekevät työtä täydellä sydämellä. Siitä tulee hyvä mieli.
Toisaalta arki on usein täynnä käytännön esteitä, jotka rajoittavat osallisuutta.
– Byrokratian rattaat eivät pyöri vammaisten eduksi useinkaan. Palveluita supistetaan ja kyytejä ei aina järjestetä. Esimerkiksi kirkkoon voi olla vaikea päästä, jos ei ole rahoitusta kuljetuksiin eikä julkinen liikenne toimi niin, että sitä voisi hyödyntää, Hallayö pohtii.
Moni pieni asia voi tehdä suuren eron. Hän nostaa esimerkiksi sen, että kirkossa olisi tuttu työntekijä toivottamassa tervetulleeksi.
– Erityisesti kehitysvammaisille on tärkeää, että kirkossa on joku, joka tuntee nimeltä ja tulee tervehtimään. Se luo turvallisuutta ja merkityksen tunnetta.
Hengellisyyden kaipuu on yhteinen
Kysyttäessä, millaista hengellisyyttä vammaiset ihmiset etsivät, Hallayö painottaa, ettei kysymys ole yhdestä yhtenäisestä ryhmästä.
– Tarve hengellisyyteen vaihtelee yhtä lailla kuin muillakin ihmisillä. Osa pitää hengellisyyttä tärkeänä, osa ei. Mutta olemassaolon kysymykset ovat monelle tärkeitä: miksi olen olemassa, kuka Jumala on, miksi olen tällainen kuin olen, mikä tarkoitus tällä kaikella on.
Hän on huomannut, että kehitysvammaisten suhde hengellisyyteen on usein välitön ja selkeä. Jumala on luonnollinen osa elämää, eikä kysymys siitä, “saako uskoa”, ole niin vahvasti esillä kuin joskus muilla aikuisilla.
– Monelle tärkeintä on yhteisöön kuuluminen ja se, että voi osallistua tavalla, joka tuntuu omalta.
Kirkolla on mahdollisuus – ja vastuu
Hallayö on kiitollinen siitä, että Taina-Maija Miettisen jäätyä eläkkeelle vammaistyön papin virka päätettiin säilyttää Kainuussa. Hän kokee sen olevan merkki siitä, että vammaisten hengellisyyden tarpeet on tunnistettu tärkeiksi.
– Se on kädenojennus siihen suuntaan, että heidänkin tarpeensa nähdään. Mutta työ ei saa jäädä vain yhden ihmisen varaan. Jokaisen seurakunnan pitää miettiä, miten vammaiset huomioidaan aidosti osana seurakuntaa, ei vain vierailijoina.
Hän painottaa, että kirkon tehtävä on kohdata ihmisten tarpeet yksilöllisesti. Vammaisia on kaikissa ikäryhmissä ja kaikilla on oikeus tulla kohdatuksi omana itsenään.
– Kirkossa ei voi ajatella, että on vain “yleisiä” ratkaisuja. Esimerkiksi siksi on olemassa erityisrippikouluja, jotka on suunniteltu juuri niille nuorille, jotka eivät voi osallistua tavallisiin leireihin.
Kirkkotilojen saavutettavuus on parantunut viime vuosina, mutta Hallayö näkee yhä rajoitteita kirkon saavutettavuudessa ja esteettömyydessä.
– Selkokielisyys ei ole kenellekään pahaksi, sitä soisi käytettävän kaikessa viestinnässä. Kuulovammaisten huomioonottaminen äänentoistossa sekä tilojen ja tilaisuuksien muussa äänimaailmassa. Rohkeammin myös tulkkipalvelut haltuun ja kaikki puhuttu myös tekstimuotoon saataville, Hallayö luettelee parannusehdotuksiaan.
Hän kokee, että näkövammaisille voisi tehdä kirkkoon tulemisen helpoksi ylipäätään mahdolliseksi jo sillä, että olisi vapaaehtoisia avustajia messussa toimimaan apukäsinä.
– Moni jättää tulematta, kun vieraassa tilassa on vaikea liikkua ilman avustajaa, Hallayö huomauttaa.
Vammaistyön pappi
* Kirkon vammaistyön perusta on kristillinen ihmiskäsitys: jokainen Jumalan luoma ihminen on ainutkertainen ja arvokas. Seurakunnan vammaistyön tehtävänä on etsiä keinoja, joiden avulla mahdollistetaan kristillinen kasvatus ja seurakuntayhteys.
* Kainuun seurakunnilla on yhteinen vammaistyön papin virka. Pappi vierailee työ- ja toimintakeskuksissa, ryhmäkodeissa ja erityisopetuksessa sekä tekee kotikäyntejä pyydettäessä.
* Vammaistyön papin kanssa voi keskustella uskon ja elämän kysymyksistä, ihmissuhteista sekä äkillisistä elämän kriiseistä. Pappia voi pyytää myös kirkollisiin toimituksiin.
* Kaikki Kainuun seurakunnat järjestävät selkokielisiä jumalanpalveluksia. Tietoa niistä ja erityisrippikoulusta saa joka seurakunnan omilta sivuilta tai Kotiseurakuntani-lehdestä.
