Yksinäisyys ei katso vuodenaikaa. Vaikka arki kesän jälkeen käynnistyy, kaikilla ei ole ihmistä, jonka kanssa jakaa päivän tapahtumia, huolia tai iloja. Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemus kuuluvatkin aiheisiin,
jotka näkyvät Kirkon keskusteluavussa ympäri vuoden.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Kaisa Rönkä
Kirkon keskusteluapu tarjoaa mahdollisuuden puhua luottamuksellisesti koulutetun
vapaaehtoisen kanssa. Jo se, että joku kuuntelee, voi olla ihmiselle ratkaisevan tärkeää.
– On ihmisiä, jotka kertovat, etteivät ole vaihtaneet koko päivänä tai jopa useaan
päivään sanaakaan kenenkään kanssa. Silloin pelkästään kuulluksi tuleminen on hyvin
merkityksellistä, Kirkon keskusteluavun toiminnanohjaaja Tuula Kurkinen kertoo.
Arjen huolet näkyvät puheluissa
Yhteyttä otetaan monenlaisista elämäntilanteista. Usein keskustelut liittyvät tavallisiin
arjen huoliin.
– Rahavaikeudet, ihmissuhteiden pulmat, suru, ahdistus, merkityksettömyyden tunne
ja yksinäisyys ovat yleisiä aiheita. Myös taloudelliset huolet näkyvät tällä hetkellä
aiempaa selvemmin, Kurkinen huomauttaa.
Keskusteluapu ei kuitenkaan ole vain murheita varten. Ihmiset soittavat myös
iloisista asioista.
– Jos elämässä on tapahtunut jotain hyvää eikä ole ketään, jonka kanssa sen voisi
jakaa, päivystäjä voi iloita yhdessä soittajan kanssa. Meiltä pyydetään myös rukousta.
Hyvä kuuntelija ei etsi valmiita vastauksia
Kurkisen mukaan Kirkon keskusteluavun päivystäjiksi hakeutuu hyvin erilaisia ihmisiä.
– Heitä yhdistää kiinnostus ihmisyyden kysymyksiin, halu auttaa ja tehdä jotain
merkityksellistä toisten hyväksi, hän summaa.
– Hyväksi kuuntelijaksi voi oppia. Moni vapaaehtoinen on kertonut, että juuri tässä
tehtävässä hän on kasvanut kuuntelijana.
Uusille päivystäjille vaikeinta on usein luottaa siihen, että pelkkä läsnäolo riittää.
– Ajatellaan helposti, että pitäisi löytää ratkaisu toisen ongelmaan. Todellisuudessa
tärkeintä on olla ihminen ihmiselle. Kaikkiin elämäntilanteisiin ei ole valmiita vastauksia,
hän huomauttaa.
Päivystäjien koulutuksessa käsitellään monenlaisia kohtaamisia aina arkisista huolista
itsemurha-ajatuksiin asti. Silti jokainen päivystysvuoro on uuden edessä.
– Kun puhelin soi tai keskustelu chatissa alkaa, ei koskaan tiedä, millaisen elämäntilanteen äärelle päätyy.
Vaikeita kohtaamisia ei tarvitse kantaa yksin
Vaativien keskustelujen jälkeen vapaaehtoiset eivät jää yksin kokemustensa kanssa.
Työntekijät ovat tarvittaessa tukena, ja kerran kuukaudessa päivystäjät kokoontuvat
yhteiseen työnohjaukselliseen purkuun.
– Siellä ei käsitellä yhteydenottajien asioita vaan sitä, mitä kohtaamiset ovat herättäneet
itsessä. Lisäksi järjestämme säännöllisesti jatkokoulutuksia ja valtakunnallisia
tapaamisia.
Kurkinen muistuttaa, että auttamistyöhön kuuluu myös riittämättömyyden tunne.
– Siihen ei oikeastaan voi täysin valmistautua. Vähitellen oppii luottamaan siihen,
että oma läsnäolo riittää.
Toivo löytyy ihmisistä
Pitkä työ ihmisten rinnalla on opettanut Kurkiselle paljon.
– Ehkä tärkein oppi on ollut se, miten merkityksellistä on tulla itse kuulluksi, nähdyksi
ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Ihmisten erilaisuus on lisännyt hänen kunnioitustaan toisia kohtaan.
– Elämä tuo jokaiselle kipua ja yllätyksiä. Samalla olen oppinut, että ihmisissä on
valtava selviytymiskyky. Vaikka elämä voi olla hyvin raskasta, ihmisyydessä on myös
paljon toivoa ja halua tehdä hyvää.
”Jokaiselle on tärkeää tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.”
