Pieni mutta omistautunut joukko vapaaehtoisia striimaajia huolehtii siitä, että jumalanpalvelukset tavoittavat myös kotisohvilla olevat katselijat. Yksi heistä on Pekka Peuraniemi, joka on toiminut striimaajana jo useamman
vuoden.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Kaisa Rönkä
Minkälainen porukka teillä on striimaajaringissä?
Seurakunnan striimausringissä toimii tällä hetkellä viisi henkilöä. Minun lisäkseni toiminnassa ovat Kaisa Taskinen, Heikki Sonninen, Alpo Juntunen ja Matti Kukkola.
Striimaajien kesken on hyvä yhteishenki. Kokoonnumme pari kertaa vuodessa yhdessä
saman pöydän äärelle ruokailemaan ja vaihtamaan ajatuksia.
Minkälaiselle sunnuntain messu tuntuu striimaajan roolissa?
Aloittaessani striimauksen huomioni keskittyi enemmän striimauksen hoitamiseen.
Kokemuksen myötä tekniikan hallinnasta on tullut rutiinia ja se on mahdollistanut yhä
enemmän keskittymistä messun sisältöön. Ajoittain on tullut tunne, että istuisin kuulijan
paikalla kirkon penkissä.
Sinulla on useiden vuosien kokemus striimaamisesta – mitkä ovat omat parhaat niksisi?
Striimauksessa ajattelen ensisijaisesti seurakuntalaista, joka ei voi syystä tai toisesta tulla
kirkkoon seuraamaan messua. Striimauksen pyrin hoitamaan siten, että siitä välittyy
seurakuntalaiselle rauhallinen harmoninen tunnelma.
Valmistelen etukäteen valmiiksi kameran ja sen kuvakulman, jota tarvitaan kulloisenkin
messun vaiheen jälkeen. Kameran tulee olla jo ns. ”tuotantovalmiudessa” kun messussa
tapahtuu siirtymä seuraavaan vaiheeseen. Näillä valmisteluilla on vaikutusta siihen
miten seurakuntalainen näkee messun etenemisen.
Striimauksen aikana pyrin mahdollisimman vähän liikuttamaan kameraa, jotta se
ei aiheuta levottomuutta katsojan silmissä. Ennen striimausta selvitän esim. sen mistä
saarna tulee tapahtumaan. Tuleeko se saarnastuolista vai lukupulpetista. Nämä on hyvä
tietää, jotta voi valmistella kameran etukäteen valmiiksi tilanteen koittaessa.
Messujen lisäksi olen saanut striimata erityisiä tapahtumia. Mieleen ovat jääneet
konfirmaatiomessut ja seurakunnan uusien työntekijöiden siunaaminen.
Kaikkein vaikuttavin tilaisuus oli kirkkoherra Antti Minkkisen virkaanasettaminen,
jolloin läsnä oli hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Tämä tilaisuus oli tarkasti määritelty
ja se striimattiin kahden striimaajan toimesta. Heikki Sonninen huolehti kameroista
ja minä huolehdin grafiikan esiintymisestä. Tämä oli upeaa yhteistyötä.
Millä tavalla haluaisit kehittää striimaamista jatkossa?
Tällä hetkellä striimauksessa on käytössä kolme kiinteää kameraa. Kameroita ohjataan
ohjausyksiköllä ja tietokoneen kautta valitaan kulloinenkin kamera, jonka välittämä
kuva näkyy seurakunnan YouTube-kanavalla. Tarvittaessa voidaan ottaa käyttöön yksi
liikuteltava kamera. Näillä kameroilla pystytään riittävän kattavasti välittämään kuvaa
seurakuntalaiselle.
Omana toiveena ja kehityskohteena on sellainen kuvakulma, jossa kirkkokansaa voisi
kuvata urkuparvelta. Messun aikana on hetkiä, jolloin kirkkokansa nousee seisomaan.
Tätä voisi kuvata urkuparvelta käyttämällä kameran laajakulmaa, jolloin kirkkokansaa
näkyisi laajemmin. Tässä tilanteessa ei yksittäisiä henkilöitä voida tunnistaa, koska kuvaaminen tapahtuu takaa. Ehtoollisen aikana kirkkokansaa ei kuvata alttarilla. Seurakuntalaiselle välittyisi tuolloin tunnelma siitä, että kirkossa on messun toimittajien lisäksi myös kirkkokansaa. Toisena kehityskohteena ja toiveena olisi myös kanttorin työskentelyn kuvaaminen siten, että kanttorin soittaessa voisi silloin tällöin kuvata koskettimia ja jalkiota.
Tärkeänä kehityskohteena olisi striimin yhteydessä olevan grafiikan käyttö. Laulettavat
virret olisivat jossakin vaiheessa hyvä tuoda esille kuvaan. Mahdollisesti muutakin
grafiikan avulla tuotua informaatiota voisi välittää kuvan kautta.
Kuka voi tulla striimausrinkiin mukaan?
Striimaus sopii sellaiselle ihmiselle, joka haluaa tutustua ja oppia eri tavalla kuvaamaan.
Ei tarvitse olla valo- ja videokuvauksen harrastaja. Lähetys seurakunnan YouTube-kanavalle
on automatisoitu. Striimaaja valitsee lähetykseen sen kameran, joka on oleellinen
messun toimituksen kannalta.
Striimaukseen pääsee sisälle mukaan matalalla kynnyksellä siten, että tutustuu toimintaan
olemalla läsnä kokeneemman striimaajan kanssa. Tämä on paras tapa tutustua
striimilaitteiston toimintaympäristöön. Kokemuksen karttuessa voi sitten itse astua
’puikkoihin’ ja silloinkaan ei tarvitse vielä toimia yksin.
Kokeneempi striimaaja on vierellä opastamassa ja tukemassa striimausta. Tärkeintä
on tuossa vaiheessa, että voi itse operoida laitteita. Omalta osaltani olen valmis opastamaan
ja tukemaan uusia striimaajia tehtävään. Virheitä ei tarvitse pelätä sillä kaikille
niitä tavalla tai toisella tulee tapahtumaan. Näin on minullekin käynyt ja varmasti jossakin
määrin niitä edelleen tulee tapahtumaan.
Striimaus on seurakunnan vapaaehtoistyötä. Tähän työhön ei kukaan määrää työvuoroja.
Striimaaja voi halutessaan ottaa itselleen sopivan vuoron silloin, kun se omaan aikaan parhaiten sopii. Itse lähdin mukaan tähän toimintaan sen vuoksi, koska halusin nähdä ja oppia operoimaan useampaa kameraa samanaikaisessa lähetyksessä. Valokuvausharrastukseni on auttanut minua paljon striimaustyössä. Sen taidon ja osaamisen, jonka lahjaksi olen saanut, haluan jakaa käyttöön yhteiseksi hyväksi. Kannustan uusia striimaajia rohkeasti ottamaan yhteyttä seurakuntaan mikäli striimaus voisi olla kokeilemisen arvoinen asia. Samalla pääsee tutustumaan jumalanpalveluselämän ytimeen.
Striimaaja voi kokea tunnetta siitä, että hän saa kuulua yhteiseen joukkoon toisten messun
toimittajien kanssa. Yhteisöllisyydellä on tärkeä merkitys.
