Eräänä yönä oli matkustajalaiva seilaamassa kohti määränpäätänsä. Täysin odottamattomasti laiva kuitenkin alkoi upota melko nopealla vauhdilla, ja matkustajia siirrettiin kiireellä pelastusveneisiin.
Penja Korkkonen
Kuvaaja: Sanna Heinonen
Valitettavasti kaikki matkustajat eivät ehtineet veneisiin, ja osa joutui veden varaan.
Veden varaan joutuneet ihmiset pelkäsivät henkensä puolesta ja tarvitsivat apua nopeasti. Osa heistä alkoi huutaa, puhaltaa hätäpilleihin ja räpiköidä, jotta pelastusveneissä
olevat henkilöt osaisivat saapua avuksi. Kävi kuitenkin niin, että osa veteen joutuneista ei tehnyt mitään näistä. He ajattelivat: ”Minä olen hyvä ihminen, joka on elänyt hyvän elämän. Kyllä minut pelastetaan, vaikka en huudakaan apua.” Kuten arvata saattaa, he hukkuivat, ja pelastusta huutaneet pääsivät turvallisesti veneisiin.
Tämä oli analogia pelastuksesta. Ihmiset, jotka hädässä huusivat pelastuksen puoleen, saivat tarvitsemansa avun, mutta he, jotka uskoivat omien ansioiden riittävän pelastukseen, jäivät veden varaan. Näin se asian laita taitaa olla myös taivaallisessa pelastuksessa.
Omilla ansioilla on hankala tavoitella taivaspaikkaa, ja siksi onkin turvallisinta jättäytyä
Jumalan armon varaan ja huutaa häntä avuksi. Rakas ystävä, älä kuitenkaan ole huolissasi siitä, jos et ole huutanut Herraa avuksesi. Hyvä ja laupias Jumala kutsuu meitä kaikkia turvautumaan häneen, eikä koskaan ole liian myöhäistä tarttua tähän armon kutsuun.
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. (Ef. 2:8)
