Läheisen kuolema pysäyttää koko perheen. Vaikka suru yhdistetään usein aikuisiin, myös lapsi käy läpi menetystä omalla tavallaan. Lapsen suru voi näkyä itkuna, vetäytymisenä tai kiukkuna – mutta joskus se jää
kokonaan piiloon.
Kaisa Rönkä
Kuva: pixabay
– Lapsen suru ei tunteena oikeastaan eroa aikuisen surusta. Lapsi suree samalla tavalla
kuin aikuinenkin. Ero on siinä, miten lapsi pystyy käsittelemään surua ja ymmärtämään
kuolemaan liittyviä asioita, kertoo varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan pappi
Sanna Oikarinen.
Lapsen tapa ymmärtää kuolemaa muuttuu iän myötä. Pieni lapsi ei välttämättä
hahmota kuoleman lopullisuutta, vaan voi ajatella kuolleen läheisen palaavan vielä takaisin.
– Jos lapselle on kerrottu, että läheinen on nukkunut pois, hän saattaa alkaa pelätä
nukahtamista. Lapsella voi olla monenlaisia niin sanottuja maagisia ajatuksia, Oikarinen
sanoo.
Isompi lapsi puolestaan ymmärtää jo paremmin kuoleman lopullisuuden ja pohtii
sen vaikutuksia omaan elämäänsä. Surun käsittely ei kuitenkaan pääty yhteen hetkeen.
– Sanotaan, että lapsi joutuu käsittelemään läheisen kuolemaa aina uudelleen jokaisessa
uudessa kehitysvaiheessa. Kun lapsi kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, myös suru saa
uusia merkityksiä.
Sama pätee myös aikuisiin.
– Eihän aikuinenkaan heti ymmärrä kuoleman merkitystä omalle elämälleen. Kuoleman
todellisuuden hyväksyminen vie aikaa.
Suru voi näkyä monella tavalla
Lapsen suru ei aina näy ulospäin samalla tavalla kuin aikuisen.
– Lapsi voi itkeä ja näyttää surunsa hyvin avoimesti, mutta aina näin ei ole. Joskus
lapsi saattaa jopa suojella aikuisia omalta surultaan.
Suru voi näkyä vetäytymisenä, tunnepurkauksina, äkkipikaisuutena tai muuttuneena
käytöksenä. Usein vanhemmat tunnistavat, että jokin on muuttunut.
– Yleensä vanhemmat kyllä huomaavat, milloin lapsi ei ole ihan oma itsensä.
Oikarinen kuvaa lasten surua usein ”raidalliseksi”. Suru tulee ja menee.
– Lapsi voi olla hetken hyvin surullinen ja seuraavassa hetkessä uppoutua leikkiin tai
johonkin muuhun tekemiseen. Se on lapselle tyypillinen tapa käsitellä surua.
Kun suru nousee pintaan, aikuisen tehtävä on olla läsnä.
– Parasta olisi, jos aikuinen ja lapsi voisivat surra yhdessä. Että se ei ole pelkästään
aikuisen suru tai pelkästään lapsen suru, vaan yhteinen suru.
Turvallisuuden tunne järkkyy
Läheisen kuolema vaikuttaa lapsessa myös syvemmällä tasolla.
– Kun lapsi menettää läheisensä, hänen perusturvallisuutensa järkkyy. Lapsi tarvitsee
silloin paljon turvaa, hoivaa, pysyvyyttä ja ennustettavuutta.
Oikarisen mukaan lapsen on tärkeää saada tunne siitä, että elämässä on edelleen
turvallisia rakenteita ja luotettavia aikuisia.
– Lapsi tarvitsee sen tunteen, että hän pystyy ennakoimaan asioita ja että hänelle
kerrotaan asioita suoraan.
Yksi tärkeimmistä viesteistä lapselle on, ettei hänen tarvitse kantaa vastuuta
aikuisten tunteista.
– Lapsi tarvitsee nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Ja jos aikuinen pystyisi vielä
sanomaan lapselle, ettei hänen tarvitse suojella aikuisia omalta surultaan, vaikka
aikuisetkin surevat.
