Musiikki kantaa surun keskellä silloinkin, kun sanat loppuvat. Hautajaisissa lauletut virret ja soitettu musiikki lohduttavat, rohkaisevat ja muistuttavat Jumalan läsnäolosta elämän rajallisuuden äärellä. Ne luovat yhteyden sekä Raamatun ikiaikaisiin kertomuksiin että omiin henkilökohtaisiin muistoihimme, valaisten tietä kohti Kristuksen ristiä ja ylösnousemusta.
Jussi Keinonen, kanttori
Kuvaaja: Hannu Haverinen
Olen toiminut kanttorina Kajaanin seurakunnassa vuodesta 2020 lähtien ja saanut olla palvelemassa ja kohtaamassa surevia omaisia sadoissa hautajaisissa. Niissä toistuvat usein tietyt rakkaat virret, kuten Päivä vain, ja hetki kerrallansa (vk. 338) ja Maan korvessa kulkevi (vk. 971). Yleisimpiä toivottuja surumusiikkeja ovat kokemukseni mukaan esimerkiksi Albinonin Adagio sekä Bachin Air. Hengellisistä lauluista toivotuimpia lauluja ovat kansanlaulu Täällä pohjan tähden alla sekä monet Petri Laaksosen ja Anna-Mari Kaskisen laulut.
Hautajaisissa on otettava huomioon niin sen jumalanpalveluskonteksti kuin omaisten ja vainajan henkilökohtaiset toiveet. Lähtökohtaisesti haluan toteuttaa erilaisia musiikkitoiveita mahdollisuuksien mukaan. Jos omainen miettii, sopiiko jokin tietty laulu tai musiikki siunaustilaisuuteen, kannattaa siitä keskustella rohkeasti kanttorin kanssa. Myös niin sanottua ”maallista musiikkia” voidaan sisällyttää tilaisuuden yhteyteen, mikäli se sopii tilaisuuden luonteeseen.
Koen, että olen tärkeällä paikalla kohdatessani surevia omaisia. Toivon, että musiikin lahjalla voin olla palvelemassa Jumalaa ja lähimmäisiä sekä kertomassa ilosanomaa Jeesuksen sovitustyöstä.
Musiikin ihmeellinen voima
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt’ turvan hädässänsä sielu sais.
Nämä englantilaisen papin, Henry Francis Lyten (1793–1847), runoilemat säkeet ovat varmasti monelle tuttuja. Kyseistä virttä (vk. 555) lauletaan usein hautaan siunaamisessa. Oletko joskus kuullut sanonnan ”musiikki alkaa siitä mihin sanat loppuvat”? Musiikilla onkin ihmeellinen voima puhutella ja koskettaa ihmistä. Laulettu rukous lohduttaa ja rohkaisee tähyämään kuoleman rajan tuolle puolen – Kristuksen ristiä ja ylösnousemusta kohti.
Musiikin ikiaikaiset juuret
Musiikilla on kautta aikain ollut kaikissa kirkkokunnissa tärkeä rooli. Martti Lutherin sanoin; musiikki on Jumalan hyvä luomislahja. Kirkon ja musiikin juurista voimme lukea aina Vanhan testamentin ajoista lähtien. Kuningas Daavid oli tunnettu soittotaidostaan jo ennen hänen voitelemistaan kuninkaaksi.
Raamatusta löytyy konkreettinen sielunhoidollinen kuvaus musiikin voimasta surussa ja ahdistuksessa. Kuningas Saulia ahdisti paha henki, ja hänelle etsittiin taitava harpunsoittaja lievittämään ahdistusta.
Jeremian kirjasta löytyy viittaus itkijänaisista, hänen julistaessaan Jumalan ilmoitusta Jerusalemin lähestyvästä tuhosta: ”Tulkaa kiireesti ja laulakaa meistä valituslaulu, niin että silmämme vuotavat vettä ja kyyneleet valuvat pitkin poskia.” (Jer 9. 17)
Hoitava musiikki
Usein surun keskellä tuntuu vaikealta löytää sanoja. Musiikki puhuttelee meitä aivan fyysisellä tasolla: se lievittää erilaisia stressi- ja kiputiloja sekä parantaa aivojen verenkiertoa. Vaikeasti muistisairas voi tunnistaa ja muistaa ulkoa itselleen rakkaan kappaleen.
Monet virret ovat luoneet lähtemättömiä jälkiä ihmisen sisimpään. Vaikka kaikki muu olisi jo riisuttu kuolemaa varten, on musiikki jotain sellaista, mikä kantaa ja valaisee tietä surun ja kuoleman todellisuudessa. Synkimmissäkin hetkissä musiikki on muistuttamassa, ettei Jumala hylkää lastaan. Siunaustilaisuudessa soiva surumusiikki saattelee tästä ajasta lähtevää rukouksella ja siunauksella sekä rohkaisee jälkeen jääviä luottamaan siihen, että jokainen hetkemme on Jumalan kädessä.
Lähteet:
Kirkkoraamattu 1992;
Evl.fi;
Anni Pesonen & Kirsi Valkama (2010):
Arkielämää Raamatun aikaan –
Juudan kylistä roomalaisiin kaupunkeihin;
Aivosäätiö.fi
Miten musiikkielämys syntyy ja vaikuttaa aivoissa?
