Aidan takana on vihreää, Akan ja kissan jaloissa kuivaa maata ja heinää.
Sanna Heinonen
Kuvaaja: Reijo Haukia
Vuonna 1885 pääosin maalattu Akka ja kissa on yksi Akseli Gallen-Kallelan tunnetuimmista töistä. Köyhän kansan kuvaaminen oli tullut muotiin 1800-luvun lopussa. Gallen-Kallela pyrki kuvaamaan niin sanottua kansanihmisen olemusta.
Aiemmin ajateltiin, että teoksen malli olisi ollut pariisilainen kerjäläinen, mutta nykytiedon mukaan malli oli salolainen Karolina Lindström, lammasmamma, ja teos on maalattu Salon seudulla. Koska asuimme perheemme kanssa pitkään Salossa, tuntui, että teos tuli aiempaa likemmäs. Maalauspaikkakin oli todennäköisesti Moisiossa, aivan kotimme läheisyydessä.
Kietoutuupa teos Pariisiin, Saloon tai Kajaaniin, jossa Reijo Haukia kuvasi sovelluksen Akasta ja kissasta tälle Taide-palstalle, niin siihen sisältyy meitä kaikkia koskettavaa. Teoksen teema on universaali. Karuus, kovat olosuhteet tai vähävaraisuus ovat lähellä. Ne eivät ole etäällä. Ne eivät jää aidan toiselle puolelle.
Akka ja kissa ei ole muotokuva Karolina Lindströmistä. Se on omaehtoinen, itsenäinen tulkitseva taideteos. Tiedetään, että Gallen-Kallela liioitteli mallinsa piirteitä maalatessaan teoksensa loppuun Pariisissa
– sekä saattoi suurkaupungissa käyttää toistakin mallia työn viimeistelyssä.
Samalla tavalla Karolina Lindström oli omaehtoinen, itsenäinen ihmisensä. Karolina Lindström ei ollut piirteissään liioiteltu köyhän kansankuvan edustaja vaan ihminen.
Tarinat kertovat, että Karolina Lindström halusi itse asua lampaiden kanssa mökissään ja elää erakkomaista elämää. Häntä kutsuttiin lammasmammaksi. Hän piti lampaita ystävinään.
Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa -teoksessa puhuttelevinta minulle on naisen
suhde kissaan: siinä on hellyyttä, lempeyttä ja hyväksyntää. Naisen käsi on avoin
kissalle.
Reijo Haukian sovelluksessa mallina on Kajaanin rovastikunnan vammaistyön pappi Sanna-Marika Hallayö. Hänelle ihmiset ovat yhdenvertaisia, tasa-arvoisia. Jokainen
on itsenäinen, arvokas helmi.
Se, miten katsomme toisiamme, on paljastavaa. Teoksen nainen katsoo kissaa
avoimesti ja hyväksyvästi. Olisiko meidän mahdollista kohdata toinen ihminen samalla tavalla kuin maalauksen nainen kohtaa kissan – käsi avoimena? Voisimmeko kohdata toisemme sellaisina kuin olemme ja antaa jokaisen kantaa itseään itsenäisenä ja
omaehtoisena vailla ennakkoluuloja ja arvottamista?
Lähteet:
Kirsi Siekkinen: Akseli Gallen-Kallela piirsi salolaisnaisen kuuluisaan teokseensa:
”Kaikkia piirteitä on liioiteltu”. Salon Seudun Sanomat 21.6.2025
Poika ja varis, Akka ja kissa. Ateneum.
2007.
