Lea Vahlamo syntyi ja asui Kajaanissa opiskeluvuosiaan
lukuun ottamatta koko ikänsä.
Sukuhauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 3, rivi 44, paikka 460).
Aila Latipää, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuva: Kainuun Museo
Ensimmäinen opettajanpaikka oli ylioppilastyttönä Kuhmossa. Lea valmistui opettajaksi Turusta ja tuli luokanopettajaksi Keskuskouluun, josta Lehtikankaan kouluun ja sitten takaisin Keskuskouluun. Hän suoritti Raumalla kuvaamataidon erikoistumisopinnot ja opetti
luokanopettajatyönsä ohella Kajaanin kuvataidekoulussa ja Kajaanin opettajainkoulutuslaitoksella.
Lea oli vahva opettajapersoona, joka luotti näkemyksiinsä ja taitoihinsa. Hän ratkoi asioita talonpoikaisjärjen ja huumorin avulla. Lapset oppivat tekemällä. Monipuolinen taiteen ja kulttuurin tuntemus karttui, kun lapset kiersivät näyttelyissä ja kävivät kirjastossa.
Tarinankertojantaitoaan Lea osoitti puhumalla sotaajan peloista, hädästä, kaupungin tuhoista ja kuoleman viesteistä unohtamatta silti antaa lapsille leikin ja ilon aiheita. Näitä Sotalapsen muistelmia -iltoja hän piti vielä täytettyään 87 vuotta. ”Käsityötunnilla teimme kaasunaamarit. Yhdellä penkillä oli hiiliä laatikossa, toisella harmaata flanellia, harmaata sukkanauhaa ja nappeja. Flanellista ommeltiin pieni tyyny, täytettiin hiilillä ja ommeltiin napit molempiin päihin, sukkanauha nappeihin ja pään yli kaasunaamari nenän ja suun eteen, jos
tarvis vaatii – valistettiin. Niin valmistauduttiin kaasusodan varalle. Onneksi naamaria ei tarvittu.”
Hyvän terveyden Lea oli saanut syntymälahjanaan. Hän liikkui monin tavoin, luki paljon, kirjoitti kirjeitä ja kortteja ihan viimeiseen asti. Kuhmon Kamarimusiikki, Kajaanin Runoviikko sekä kaupunginteatteri olivat hänelle tärkeitä. Hän seurasi maailman tapahtumia
sanomalehdistä ja televisiosta ja otti kantaa terävästi. Urheilua hän seurasi myös. Viimeisenä eliniltanaan hän katsoi Huuhkajien pelin ja iloitsi Suomen pääsystä EM-kisoihin.
Sydämeltään Lea oli lehtikankaalainen, joka oli muuttanut isänsä ja äitinsä kanssa vasta valmistuneeseen kerrostaloon Kajaanin Loheen Kauppakadun seminaarinpuoleiseen
päähän. Hän muisteli 57 vuoden aikana tuntemiaan talon asukkaita ja keskusteli pihassa
kaikkien kanssa. Juttuhetki päättyi monesti toivotukseen: Valoa päivääsi.
