Kajaanin luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Antti Minkkinen ja Kainuun ortodoksisen kappeliseurakunnan pappi isä Artturi tarkastelevat pääsiäistä kahdesta kirkollisesta perinteestä. Liturgiassa, paastossa ja juhlan painotuksissa on eroja, mutta pääsiäisen ydin on molemmille sama: Kristuksen ylösnousemus.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Raimo Sivonen
Isä Artturin tie Kainuuseen kulki monen vaiheen kautta. Helsingissä kasvanut Artturi
tutustui ortodoksiseen kirkkoon nuorena aikuisena Valamon luostarissa suorittamansa
siviilipalveluksen aikana. Kokemus jäi elämään, ja myöhemmin hän liittyi ortodoksiseen
kirkkoon.
Teologian opinnot Joensuussa, työ Oulun ortodoksisessa hiippakunnassa sekä papiksi
vihkiminen johdattivat lopulta Kajaaniin, jossa hän aloitti pappina keväällä 2025.
– Kajaani ja Kainuu kutsuivat. Vastaanotto oli lämmin, ja tuntui, että tänne oli hyvä
tulla, isä Artturi kertoo.
Antti Minkkiselle Kajaanin seurakunta on puolestaan tuttu jo lapsuudesta. Hän
kasvoi seurakunnan toiminnassa mukana ja päätyi lopulta itse kirkon työhön. Nuorisotyön
kautta tie johti teologian opintoihin ja papin tehtäviin eri puolilla seurakuntaa.
Kirkkoherrana hän on toiminut Kajaanissa nyt noin kolme vuotta.
Kun kaksikko puhuu pääsiäisestä, keskustelu palaa nopeasti kristillisen uskon ydinkysymykseen.
Mitä pääsiäinen merkitsee teidän kirkossanne?
Kirkkoherra Antti: Luterilaisessa perinteessä hiljainen viikko korostuu vahvasti. Kärsimyksen teema on ollut meillä hyvin näkyvä, ja erityisesti kiirastorstai kokoaa paljon ihmisiä kirkkoon. Pitkäperjantain asema ja sanoma on myös merkittävä. Surun, kärsimyksen ja kuoleman teemat ovat muutenkin vahvasti läsnä.
Sen sijaan pääsiäisaamun ilo on varsin hillittyä ja osallistujamäärät pääsiäisen tilaisuuksiin ovat varsin vaatimattomia ottaen huomioon, että kyse on kirkkovuoden suurimmasta juhlasta. Ehkä ilo ja riemu eivät esimerkiksi pääsiäisen liturgioissa sitten kuitenkaan pääse meillä niin vahvasti esiin.
Isä Artturi: Ortodoksisessa kirkossa pääsiäinen on kirkkovuoden suurin juhla ja koko hengellisen elämän huipentuma. Suuri viikko on oma liturginen kokonaisuutensa, jossa
kuljetaan odotuksesta kärsimyksen kautta ylösnousemuksen iloon. Pääsiäisyöstä alkaa
ilo, joka jatkuu pitkälle pääsiäiskauteen. Se näkyy myös siinä, miten tervehdimme toisiamme:
Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi.
Miten pääsiäiseen valmistaudutaan?
Kirkkoherra Antti: Luterilaisessa kirkossa paastoperinne on olemassa, mutta käytännössä se on monin paikoin heikentynyt. Paastosta ei ole koskaan varsinaisesti luovuttu, mutta se ei
näy arjessa samalla tavalla kuin ennen. Nyt sitä on jonkin verran pyritty palauttamaan.
Ajattelen itse, että paaston tarkoitus ei ole ulkoinen suoritus, vaan sydämen suuntaaminen:
paasto on oman elämän tarkastelua, tilan tekemistä Jumalalle ja toisen ihmisen
huomioon ottamista. Näille olisi tarvetta myös luterilaisen kirkon perinteessä.
Isä Artturi: Ortodoksisessa kirkossa paasto on edelleen hyvin olennainen osa valmistautumista. Kirkolla on omat paastosääntönsä, mutta niitä sovelletaan aina ihmisen elämäntilanteen ja voimien mukaan. Tärkeää on, että paasto ei ole kilpailua eikä itsensä korottamista, vaan yhteinen hengellinen matka. Paastoon liittyy myös se, että säästyvää
rahaa tai aikaa annetaan hyvään käyttöön ja toisten auttamiseen. Kun paastoaika on
todella eletty, pääsiäisen ilo tuntuu aivan eri tavalla.
Miten suuri viikko näkyy käytännössä?
Kirkkoherra Antti: Meillä seurataan hiljaisella viikolla Jeesuksen kärsimystietä. Viikko muodostaa kokonaisuuden. Alkuviikon kirkkotilaisuudet, joita kutsutaan yhä usein ahtikirkoiksi, pysäyttävät Jeesuksen vangitsemisen ja tuomitsemisen äärelle. Kiirastorstain ja pitkäperjantain jälkeinen hiljainen lauantai on luterilaisessa perinteessä hyvin pysähtynyt
päivä. Jeesus on haudassaan eikä seurakunnissa sen vuoksi lähtökohtaisesti järjestetä
toimintaa tai tilaisuuksia. Vasta pääsiäisyön ja pääsiäisaamun messuissa juhla puhkeaa
näkyväksi.
Isä Artturi: Ortodoksisessa kirkossa suuri viikko on hyvin rikas ja moniulotteinen. Jo palmusunnuntaina on voimakkaasti läsnä juhlan ja kärsimyksen välinen jännite. Alkuviikon
palveluksissa korostuu valvominen, odotus ja oman sydämen tutkiskelu – olenko valmis
vastaanottamaan Kristuksen. Suurena torstaina muistellaan ehtoollisen asettamista
ja Juudaksen kavallusta, suurena perjantaina eletään hyvin syvästi Kristuksen
kärsimyksen äärellä, ja suurena lauantaina siirrytään jo ylösnousemuksen valoon. Pääsiäisyö
on sitten juhlan huipentuma.
Mitkä pääsiäisen symbolit ovat teille erityisen tärkeitä?
Kirkkoherra Antti: Luterilaisessa kirkossa valkoinen väri on tärkeä pääsiäisen symboli. Violetti, paaston ja katumuksen väri, vaihtuu valkoiseen, joka muistuttaa ilosta, valosta ja ylösnousemuksesta. Myös kukat, erityisesti kevään sipulikukat kuten narsissit, puhuvat vahvasti uudesta elämästä. Kuolleelta näyttävästä sipulista versoo uusi elämä. Tämä on suora vertauskuva Jeesuksen heräämiseen kuolleista, ylösnousemukseen.
Isä Artturi: Ortodoksisessa perinteessä pääsiäismunat ovat näkyvä ja rakas symboli. Erityisesti punaiseksi värjätyt kananmunat muistuttavat elämästä, joka murtautuu esiin kuoleman keskeltä. Myös virpovitsat ovat tärkeitä palmusunnuntain symboleja. Lisäksi valkoiset liturgiset värit ja kirkon alttarin avoimet ovet kirkkaalla viikolla ilmaisevat sitä, että
hauta on tyhjä ja elämä on voittanut.
Mikä pääsiäisessä on yhteistä luterilaisille ja ortodokseille?
Kirkkoherra Antti: Kaiken keskuksessa on ylösnousemus. Ilman sitä ei olisi kristillistä kirkkoa eikä kristillistä toivoa. Vaikka liturgiset muodot ja painotukset eroavat, uskon ydin on sama. Myös se on yhteistä, että kuljemme kohti pääsiäistä Kristuksen kärsimyksen kautta.
Isä Artturi: Juuri näin. Pääsiäisessä on kyse siitä, että kuoleman valta on tehty tyhjäksi. Se on koko kristillisen uskon ydin, ja siinä luterilaiset ja ortodoksit seisovat samalla perustalla.
Miten pääsiäinen puhuttelee tämän ajan ihmistä?
Kirkkoherra Antti: Ajattelen, että pääsiäinen tuo toivoa maailmaan, jossa on paljon epävarmuutta, levottomuutta ja kärsimystä. Kristuksen kärsimys muistuttaa, ettei ihmisen hätä ole Jumalalle vierasta. Hän tuntee kärsimyksen syvimmän olemuksen. Ylösnousemus taas kertoo, ettei pimeys ole lopullinen.
Isä Artturi: Pääsiäisen sanoma on juuri siinä, että Kristus voitti kuoleman. Se tuo lohtua myös tähän aikaan. Vaikka maailma on täynnä epävarmuutta ja murhetta, ylösnousemus
kertoo, että Jumalan valo on pimeyttä vahvempi. Kaikki kärsimys ei poistu tästä
ajasta, mutta me saamme luottaa siihen, ettei kuolema eikä kärsimys ole lopullinen
todellisuus.
Millaista on viettää pääsiäistä Kainuussa?
Kirkkoherra Antti: Kainuussa luterilaiset ja ortodoksit kohtaavat luontevasti arjessa, juhlassa ja perheissä. Monella luterilaisellakin on sukulaisia, jotka ovat ortodokseja. Siksi pääsiäinen
ei ole täällä vain kahden erillisen perinteen juhla, vaan myös kohtaamisen paikka.
Isä Artturi: Olen kokenut Kainuussa erittäin lämpimän vastaanoton. Täällä on ollut helppo
tulla osaksi yhteisöä. Ekumeeninen henki on hyvä, ja ihmiset suhtautuvat toistensa
perinteisiin arvostavasti. Se tuntuu tärkeältä erityisesti pääsiäisen aikaan, kun juhlan
ydin on meille yhteinen.
Millaisen pääsiäistervehdyksen haluatte lähettää kainuulaisille?
Kirkkoherra Antti: Toivon kaikille rauhallista hiljaisen viikon aikaa ja pääsiäisen iloa. Pääsiäisen sanoma kantaa myös silloin, kun elämässä on varjoja.
Isä Artturi: Riemukasta pääsiäistä kaikille kainuulaisille. Kristus nousi kuolleista!
