Kesälomat alkavat lähestyä monilla loppuaan. Monelle meistä kesä tarjoaa mahdollisuuden tehdä sellaista, mikä arjen keskellä jää usein sivuun. Asioita, joita on arjen keskellä vaikea toteuttaa. Moni matkustelee kesämökilleen rauhaan, toiset käyvät tervehtimässä ystäviään ja sukulaisiaan. Ehkä toisaalta kesä on mennyt töiden merkeissä tai työtä ei ole ollut lainkaan. Me kaikki tarvitsisimme aikaa, jolloin saamme ladata
akkuja ja toteuttaa itseämme.
Mikko Haltsonen
seurakuntapastori, lähetystyö
Kuvaaja: Kaisa Rönkä
Kirkkovuodessa elämme pisintä jaksoa eli helluntaijaksoa. Helluntaita vietimme jo kesäkuussa, ja se on Pyhän Hengen juhlapyhä. Helluntaijakson väri vihreä viittaa elämään ja kasvuun. Raamatuntekstien punaisena lankana voidaan pitää uskon elämistä arjessa. Pyhän Hengen perinteinen symboli on tulen liekki. Tuli antaa valoa, se lämmittää ja se on vahva
elementti. Se kutsuu innostumaan, innostamaan ja iloitsemaan.
Pyhä Henki on Jumala meissä. Jumala on antanut meille omat taipumuksemme ja lahjamme. Elämässämme tehtävänämme on vaalia näitä lahjoja. Näiden lahjojen vaaliminen vaatii itsetuntemusta. Arjen keskellä itsensä tutkiskelu voi olla vaikeaa, mutta myös sitä varten Jumala on pyhittänyt viikossa meille lepopäivän. Hiljentyminen, pysähtyminen sekä rukous ovat koeteltuja keinoja löytää itsemme hektisessä ja sekavassakin maailmassa. Jumalan henki puhuu meille hiljaisuudessa, kirkastaa meille luomisemme kipinän.
Kristus opettaa meille, että usko eletään todeksi toisten palvelemisessa. Riippumatta siitä, mitä lahjoja meillä on tai mitä elämässämme teemme, meidän tulisi toimia lähimmäistemme, toisten ihmisten hyväksi. Jumala ei laita meitä arvojärjestykseen sen
mukaan, miten paljon hyvää teemme. Kaikkien lahjat ovat yhtä arvokkaita. Pääasia on, että lomalla ja sen ulkopuolella elämäämme ohjaa palveleva rakkaus.
