Penja Korkkonen: Tule sellaisena kuin olet

Töiden aloittaminen tuntuu tietysti hyvältä ja tulee sopivaan saumaan. Virkamääräys
Kontiolahden seurakunnassa päättyy marraskuun loppuun, joten pääsen aloittamaan
suoraan uudessa (mutta tutussa) seurakunnassa. Joensuusta pois muuttamisessa on
kuitenkin pientä haikeutta, koska kyllähän kahdeksassa vuodessa kerkesi syntymään
merkityksellinen side myös tähän paikkaan. Koti-Kainuuta on tietysti ollut ikävä, ja siksi
tuntuu hyvältä ja innostavalta muuttaa takaisin.
    Yliopistomaailmassa ja muuallakin olen esittäytynyt sanomalla, että olen Penja
Korkkonen Kainuunmaalta. Olen syntyjäni ihan Kajaanista ja siellä kasvanut lapsuuteni
ja nuoruuteni. Lukion kävin Kajaanin lukion musiikkilinjalla, josta kirjoitin ylioppilaaksi
keväällä 2017. Ylioppilaskeväänä hain opiskelemaan läntistä teologiaa Itä-Suomen
yliopistoon Joensuuhun ja tulin valituksi ensimmäisellä hakukerralla. Yliopistossa
suoritin ns. kaksoispätevyyden, eli papin pätevyyden lisäksi minulta löytyy aineenopettajan
kelpoisuus evankelis-luterilaisen uskonnon ja historian opettamiseen.
    Sen verran kuin olen eläkemaksuja maksanut, ne ovat kertyneet kirkon töistä.
Opiskelujen aikana toimin kesäteologina Kajaanissa, Kuusamossa ja Liperissä. Sain
pappisvihkimyksen helatorstaina 29.5.2025, ja ensimmäiseksi virkapaikaksi tuli Kontiolahden seurakunta, jossa toimin määräaikaisen seurakuntapastorin virassa. Jos olen
töissäni jotain oppinut, niin rippikoulujen pitoa. Omatunnolleni on kasaantunut 21 riparia viimeisen seitsemän vuoden ajalta, eli kohdattuja ja konfirmoituja nuoria on jo useampi sata.
    Omaan perheeseeni kuuluu vaimo, koira (pohjanpystykorva Nappe) ja kissa (ihan vaan tavallinen kissa Miina Wilhelmiina). Harrastuksia löytyy monenlaisia. Musiikki on kulkenut mukanani pitkään. Olen soittanut saksofonia kuudennelta luokalta asti ja päässyt soittajaksi monenlaisiin projekteihin. Joensuussa opiskellessa soitin RytmiHäiriköissä (orkesterin nimi on tosiaan RytmiHäiriköt. Toim. huom.) , eli yliopiston bigbandissa. Sen orkesterin kanssa sain olla mukana toteuttamassa upeita ja melko haastaviakin konsertteja, ja mukavaa meillä
oli. Luontoharrastukset ovat myös lähellä sydäntä. Metsästys on minulle luotoharrastuksista
se rakkain ja tärkein. Kalastusta ja marjastusta on tullut harrastettua hieman vähemmän, mutta mielelläni käytän aikaa sielläkin. Sienessä olen lähinnä pyörinyt rouvan haitolla. Harrastuksiini kuuluu myös reserviläistoiminta, jossa olen ollut mukana aktiivisemmin reilut pari vuotta.
    Odotan innolla uusien ihmisten kohtaamista, niin uusia työtovereita kuin myös uusia seurakuntalaisia. Täytyy kyllä myöntää, että odotan myös rippikoulutyötä aika paljon. Riparit eivät ole ilmeisesti kovinkaan monen papin lempityötä, mutta minusta on mukava päästä näkemään rippikoulutyön tekemistä kokonaisena projektina. Tähän asti riparit ovat olleet aika lailla valmiiksi suunniteltuja, ja olen päässyt ns. valmiiseen pöytään.
    Mainitsin tuossa, että odotan ihmisten kohtaamista, ja siitä kohtaamistyöstä pitää sanoa, että se on yhtä aikaa tämän työn palkitsevin mutta myös haasteellinen osa. Kohtaamistyö on haastavaa siitä syystä, että koskaan ei voi täysin olla varma siitä, millaiseen tilanteeseen on menossa ja mitä ihmisillä on mielen päällä. Papin työ on yllätyksiä täynnä, ja ammatilliset taidot joutuvat testatuiksi. Haastavat tilanteet ovat usein myös erittäin palkitsevia, jos itselle
tulee tunne, että toinen tuntee tulleensa kohdatuksi.
    Papilla pitää olla suuri sydän ja kuuntelevat korvat, sillä pääsee ainakin alkuun. Olen
tukena ja rinnalla aina tapauksen vaatimalla tavalla. Teen parhaani, sillä sen enempää ei
oikein voi vaatia.
    Tässä työssä motivoi se tunne, että tässä ollaan oikean asian äärellä ja kaikkia ihmisiä
varten. Kirkko on hieno organisaatio, koska meille voi tulla iloineen, suruineen ja
arkimietteineen. Kirkon työn kannatteleva elementti on – mikäs muukaan kuin Jumalan
rakkaus meitä ihmisiä kohtaan. Sillä samalla rakkaudella tulee meidänkin kohdata
lähimmäisemme.
    Merkityksellinen ja puhutteleva raamatunkohta minulle on ”paimenpsalmi” eli
Psalmi 23. Klassikko on aina klassikko. Kyseisessä psalmissa tuodaan kauniilla tavalla
esille ajatus, että älä pelkää. 
    Kajaanin seurakuntalaisille ja kaikille muillekin tahdon sanoa (mikäli voin asiaan
mitenkään vaikuttaa), että kirkko toivottaa kaikki tervetulleiksi ja ovemme ovat avoinna
jokaiselle. Jossain sanottiin hienosti: ”Tule sellaisena kuin olet, ole sellaisena kuin tulet.” Erilaiset mielipiteet ja näkemykset jakavat yhteiskuntaa valitettavan paljon niin meillä kuin maailmallakin. Omalta osaltani haluaisin olla mukana luomassa yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden ilmapiiriä meidän seurakunnassamme. Antakaamme tilaa lähimmäisen rakkauden toteutumiselle.