Pietari Fredrik Kariniemi, ent. Pirinen, muutti parintuhannen
asukkaan Kajaaniin Käkisalmesta v. 1908. Hän oli kansakoulunopettaja
ja valittu voimistelunopettajaksi Kajaanin Yhteiskouluun
(v:sta 1919 Kajaanin yhteislyseo). Opetustoimen ohella
hänellä oli lukuisia muita tehtäviä.
Kariniemen sukuhauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 10, rivi 7,
paikka 194).
Anneli Piirainen, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuvaaja: Kainuun Museon kuva-arkisto
Värikäs persoona pääsi oikeuksiinsa erityisesti opettajana. Voimistelun lisäksi Kariniemi opetti terveysoppia, kirjanpitoa, matematiikkaa, mutta myös maantietoa, historiaa, suomen kieltäkin – tarpeen mukaan. Tunneilla vallitsi tinkimätön kuri ja järjestys, varsinkin poikien voimistelutunneilla.
Palopäällikkönä Kariniemi toimi kymmenen vuotta ja käytti palopäällikön univormua koulussakin. Asuun kuului upseerimallinen, messinkinapein ja kaulusruusukkein koristeltu takki. Lyhyt, harteikas, ryhdikäs mies, tuuheat kulmakarvat, viikset ja musta leukaparta,
lisänä jyrisevä ääni. Hänen rinnallaan muut, tavalliset opettajat vaikuttivat valjuilta. Kariniemeä pelättiin enemmän kuin rehtoria, muistelee entinen oppilas. Hänen hahmonsa ilmestyminen koulun portaille hiljensi hetkessä pihalla mekastavan satapäisen oppilasjoukon.
Ämmä- ja Koivukosken sulunvartijana Kariniemi oli sulkujen purkuun (v. 1914) asti. Merkittävä oli hänen toimintansa Helsingin Osakepankin paikallisjohtajana 1920-luvulta vuoteen 1935, jolloin hän kuoli 58-vuotiaana – työnsä ääreen.
Kaupunginvaltuuston sihteerinä Kariniemi oli mukana valmistelemassa kasvavan väestön sivistämiseen ja eheyttämiseen tarkoitetun kansalaisopiston perustamista (1918). Kaupungin väkiluku oli v. 1935 jo 7 627 asukasta.
Pietari Fredrikillä oli iso perhe ja talo Brahen- ja Koivukoskenkadun kulmassa. Sinne saivat kolttosiin syyllistyneet koulupojat tulla lauantai-iltaisin kello 6 ilmoittautumaan laiskanläksyineen.
Kaskuja ja juttuja Kariniemestä on paljon. Niitä sävyttää usein huumori. Hän taisi kaikessa ankaruudessaan kuitenkin olla oikeudenmukainen. Koululaisten puheissa hän oli ”Pekka”.
