Raskasta joulua -kiertueesta on vähitellen tullut muusikko Marko Hietalalle joulun tärkein juttu.
Heli Haring
Kuvaaja: Jouni Markkanen
Jo parinkymmenen vuoden ajan joululauluja raskaammalla otteella esittävä artistiporukka
on kiertänyt ympäri Suomea tuomassa energiaa kaamoksen keskelle. Yksi kiertueen vakiokiinnityksistä on muun muassa Tarotista ja Nightwishista tutuksi tullut
kuopiolainen muusikko ja laulaja Marko Hietala.
– Suomalaiset joululaulut saavat aina jotain sydämessä helähtämään – niin yleisössä
kuin itsellänikin, Hietala pohtii kiertueen vuosi vuodelta kasvanutta suosiota.
Veljeyden tunnetta
Hietala on ollut mukana Raskasta joulua -kiertueilla lähes niiden alkumetreiltä saakka.
– Alun perin lähdin mukaan, koska hyvä tuttavani oli organisoimassa kiertuetta.
Omaa huumorintajuani kutkutti ajatus esittää hartaiksi miellettyjä joululauluja raskaammalla
soundilla. Toki myös uudelleen sovitettujen laulujen sinfoninen jylhyys kiehtoi.
Lähtökohta oli tuoda joulumusiikkiin jotain uutta vivahdetta mutta vähän kieli poskella. Yleisö otti ilmiön omakseen, ja vuosien myötä esitykset siirtyivät pubeista ja klubeilta isommille areenoille.
– Vaikka tämä aloitettiin osittain huumorimielellä, on sovitukset tehty todella huolella ja hyvin. Lopputulos ei siksi ole naurettava, vaan jotain sellaista, joka kolahtaa suomalaiseen sieluun.
Jotain on kolahtanut myös Marko Hietalan sieluun, koska hän on ensimmäisen kertansa jälkeen halunnut osallistua kiertueelle aina uudestaan ja uudestaan.
– Kiertueesta on vähitellen kehkeytynyt minulle oikeastaan joulun tärkein juttu. Koen muiden artistien kanssa tietynlaista vanhojen koirien veljeyttä. Olemme tuttu porukka, joka kuukauden ajan on tiiviisti yhdessä ja jakaa saman kokemuksen.
Kirkoissa kajahtaa
Tämän vuoden Raskasta joulua -kiertueen muutamat esiintymiset ovat kirkoissa.
– Kokeilimme sitä jo viime vuonna, ja homma toimi oikein hyvin. Kirkkotilaa varten esitys riisutaan akustisempaan muotoon, Hietala kertoo.
– Esiintymispaikkana kirkko on tietenkin paljon intiimimpi kuin esimerkiksi jäähalli.
Myös musiikillinen lähestymistapa on pehmeämpi. Kirkkoesiintymiset tarjoavat
itsellekin seesteisen fiiliksen.
Omaksi joululaulusuosikikseen Hietala paljastaa Sylvian joululaulun.
– Jokin siinä iski elämäni realiteettiin silloin, kun olin 30–40-vuotias. Keikkailu on vienyt minua paljon ympäri maailmaa, ja pystyn samaistumaan siihen kodin kaipuuseen,
josta laulu kertoo.
Hietalan perheen joulunviettoon sen sijaan ei joulumusiikki kuulu.
– Vapaa-ajalla en pysty välillä kuuntelemaan musiikkia lainkaan. Automatkoillakin
kuuntelen mieluummin renkaiden ääntä tai tuulen huminaa.
– Tänä vuonna tosin menen perheeni kanssa jouluksi äitini luo, ja hänellä epäilemättä
joululaulut soivat, Hietala virnistää.
Synkissä vesissä
Hietala on jo usean vuoden ajan oleillut osan vuodesta Espanjan Costa Blancalla.
Sinne miehen ajoi kaamosmasennus.
– Minulla oli ollut muutenkin vaikeita henkisiä ongelmia, syvää masennusta ja ahdistusta.
Halusin pois kaikista vaatimuksista ja julkisuudesta.
Valo ja lämpö helpottivat oloa hieman, mutta Hietala kävi myös paljon keskusteluja
sekä suomalaisten että espanjalaisten psykiatrien kanssa.
– Päädyin lopulta neuropsykologisiin testeihin, ja minulla diagnosoitiin adhd.
Ymmärsin vihdoin, että sen kaiken ahdistuksen alla oli jotain muutakin. Adhd-lapsi
saa paljon kritiikkiä osakseen, koska asiat eivät oikein suju ja tulee sählättyä. Sellainen
vaikuttaa itsearvostukseen.
Jossain vaiheessa osa Hietalan tuttavista lakkasi uskomasta tämän masennukseen.
– He luulivat, että teeskentelen. No, minähän aloin tietenkin peitellä oireita, mistä
seurasi entistä suurempaa ahdistusta. Pakko myöntää, että pahimpina aikoina tuli pyöriteltyä
myös itsetuhoisia ajatuksia.
Nykyään Hietala kertoo voivansa melko hyvin, mutta toipuminen on vienyt aikaa.
– Oli pelottavaa huomata, kuinka pahasti rankka masennus söi kognitiivisia kykyjä.
Nyt pääni on saatu niin hyvään kuntoon kuin se kaiken tuon jälkeen on mahdollista.
Selviytyjä ja ylpeä isä
Hietala täyttää tammikuussa 60 vuotta. Kiikkustuoliin hän ei aio vielä pitkään aikaan asettua – siitä pitävät omalta osaltaan huolen perheen pienimmät, 3-vuotias tytär ja puolen vuoden ikäinen poika.
– Minulla on ensimmäisestä avioliitostani 24-vuotiaat kaksospojat. Kieltämättä pienten lasten kanssa oleminen on näillä aamuilla fyysisesti raskaampaa kuin nuorena, virtaa ei enää riitä niin paljon.
Lapsiperheen arki on silti Hietalan mielestä kaiken vaivan arvoista.
– Vaikka kuulostaa kliseeltä, sanon silti, että lapsissa on jokin spesiaali efekti, jota ei voi tuntea, ellei ole omia lapsia. Se rakkauden määrä tuottaa melkein kipua. En tiedä mitään hienompaa kuin olla isä – paitsi olla äiti.
Myöskään työrintamalla muusikko ei aio jarrutella. Samaan aikaan kun mies itse täyttää pyöreitä vuosia, tulee Tarot-yhtyeen ensilevystä kuluneeksi 40 vuotta. Juhlakeikkoja on kuulemma luvassa. Myös uuttaa musiikkia on työn alla.
– En katso elettyä elämää voivotellen, vaan opiksi ottaen. On ollut menestystä, masennusta ja maailmanvalloitusta. Silti olen vielä elossa ja järjissäni. Koen vahvasti olevani selviytyjä.
