Kajaanin seurakunnan podcast-sarjassa on kuljettu hautausmaiden ja historian kautta kohti paikallisia tarinoita. Jaksoissa on avattu näkymiä kajaanilaisten elämään, opittu kulttuurihistoriaa ja saatu vinkkejä hautausmailla kiertelyyn. Toimittajana on kajaanilaissyntyinen Maaria Haikola, ja asiantuntijoina keskusteluissa ovat olleet Kajaanin matkailuoppaat. Tässä podcast-jaksossa pureudutaan Kajaanin musiikkikulttuuriin 1800–1900-luvuilla: siihen, miten syrjäisestä ja pienestä kaupungista kasvoi musiikin suhteen vireä paikka.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Kaisa Rönkä
Ensiaskeleet: opettajat ja kanttorit kulttuurin rakentajina
Pitkään Kajaania pidettiin musiikkikulttuurin suhteen merkityksettömänä. 1900-luvun alussa alkoi kuitenkin tapahtua: opettajat, kanttorit ja harrastajat perustivat kuoroja, seminaarilla toimi iso kuoro ja musiikkielämä virkistyi vauhdilla.
Yksi keskeisistä nimistä oli opettaja Kaarlo Kokkonen. Hän vaikutti paitsi koulunopettajana, myös kaupunginvaltuustossa, valtiopäivillä ja toimittajana. Kokkosen ansioksi katsotaan muun muassa Kajaanin rautatien saaminen. Hän toimi myös kanttorina ja laulunopettajana – mies, joka ehti olla mukana lähes kaikessa. Kokkosen hauta löytyy Kajaanin vanhalta hautausmaalta.
Seminaarin aika ja Martti Hela
1920–30-luvuilla seminaarin rehtorina toiminut Martti Hela ja hänen vaimonsa, musiikinopettaja Anna-Maria Hela, nostivat Kajaanin musiikkielämän uudelle tasolle. Seminaarin orkesteri kasvoi 40-henkiseksi sinfoniaorkesteriksi, ja kuoro esiintyi sen kanssa yhdessä. Hela sävelsi useita lauluja, tunnetuimpana “Hiljainen joululaulu”, jonka hän omisti myöhemmälle vaimolleen Maikki Kivekkäälle.
Anna-Maria Hela kuoli nuorena keuhkotautiin, mutta hänen työnsä vaikutti pitkään Kajaanin koulujen musiikinopetukseen. Martti Helan sävellykset, kuten Kainuun maa ja lastenlaulut, jäivät elämään.
Eero Sipilän perintö
Sotien jälkeen Kajaanin seminaariin saapui musiikin lehtoriksi Eero Sipilä. Hän oli laajasti koulutettu muusikko, osallistunut sotiin ja haavoittunut useita kertoja. Sipilä jäi Kajaaniin rakastuttuaan opiskelija Saima Seppäseen.
Sipilä tunnettiin vaativana mutta arvostettuna opettajana, jonka johdolla monesta seminaarin oppilaasta kasvoi pätevä kuoronjohtaja tai jopa musiikin ammattilainen. Hän sävelsi runsaasti kuoromusiikkia ja urkuteoksia. Hänen pääteoksekseen jäi oratorio “Te Deum laudamus”, jonka kantaesitys kuultiin 1972 – vain yhdeksän päivää ennen hänen kuolemaansa. Sipilän hauta sijaitsee Kajaanin vanhalla hautausmaalla.
Mauri Katavisto – musiikkia ja urheilua
Kirkkoherran poika Mauri Katavisto (1926–1980-luku) kasvoi musiikillisessa kodissa ja lauloi jo nuorena eri tilaisuuksissa. Sodan jälkeen hänestä tuli Vuokatin urheiluopiston johtaja ja myöhemmin Kajaanin lyseon rehtori.
Katavisto säilytti kuitenkin musiikkiharrastuksensa: hän lauloi Kajaanin mieslaulajissa ja johti kuoroa kymmenen vuoden ajan. Myöhemmin hän toimi myös veteraanikuoron johtajana. Hänen oppilaansa muistavat hänet karismaattisena ja pidettynä rehtorina.
Musiikkiopiston perustaminen
Varsinaisen sysäyksen ammattimaiselle musiikinopetukselle antoi Yrjö Koskinen, joka oli mukana perustamassa Kajaanin musiikkiopistoa vuonna 1957. Alkuvaiheessa opisto toimi opettajien kodeissa ja kansakoululla, mutta vähitellen se sai omat tilat ja laajeni.
Musiikkiopisto oli Suomen 13. perustettu opisto – merkki siitä, että myös syrjäisellä kehitysalueella ymmärrettiin musiikkikasvatuksen tärkeys. Nykyisin Kainuun musiikkiopistossa opiskelee lähes tuhat oppilasta yli 20 opettajan johdolla.
Kajaanista kulttuurikaupunki
Kajaanin musiikkielämä on kulkenut pitkän matkan: 1800-luvun lopun syrjäisestä pikkukaupungista kohti vireää kulttuurikeskusta. Opettajien, kanttoreiden ja musiikinopettajien ansiosta kaupungissa on säilynyt rikas musiikillinen perintö, joka jatkuu edelleen.
