Yli kahden vuosikymmenen ajan Juuso Kopperoinen on ollut mukana rakentamassa Kajaanin seurakunnan tulevaisuutta luottamushenkilönä. Nyt hän jättää vastuun seuraaville päättäjille ja kannustaa seurakuntalaisia käyttämään ääntään syksyn vaaleissa. Seurakunnan vahvuus löytyy hänen mukaansa ennen kaikkea ihmisistä.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Raimo Sivonen
Hautaustoimisto Pääskyn toimistossa Kajaanin keskustassa puhutaan usein elämän
suurista kysymyksistä.
Juuso Kopperoinen on vuosien aikana saattanut satoja kainuulaisia viimeiselle
matkalleen. Samalla hän on kohdannut lukemattomia omaisia heidän elämänsä vaikeimpina
hetkinä.
Surun keskellä työskentelevä yrittäjä tunnetaan Kajaanissa myös pitkäaikaisena seurakunnan luottamushenkilönä. Yli kahden vuosikymmenen aikana hän on ehtinyt
vaikuttaa muun muassa kirkkovaltuustossa, kirkkoneuvostossa, hiippakuntavaltuustossa
ja kirkolliskokouksessa.
Nyt yksi pitkä vaihe elämässä on päättymässä. Syksyn seurakuntavaaleissa Kopperoinen
ei enää asetu ehdolle.
– Kyllä tähän työhön luottamushenkilönä kiintyy. On ollut paljon tärkeitä keskusteluja,
isoja päätöksiä ja ihmisiä, joiden kanssa on saanut tehdä töitä yhteisten asioiden
eteen, hän sanoo liikutusta äänessään.
Aika antaa vastuu seuraaville
Päätöksen taustalla on ennen kaikkea ajankäyttö.
– Tulee tilanteita, joissa pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa ja jommallekummalle
joutuu sanomaan ei.
Hautaustoimiston yrittäjänä hän vastaa asiakkaistaan käytännössä ympäri vuorokauden.
Samalla seurakunnan luottamustehtävät ovat vaatineet vuosien aikana runsaasti
aikaa ja perehtymistä.
Pitkän luottamushenkilöuran jälkeen Kopperoinen kokee myös, että on muiden
vuoro ottaa vastuuta.
– En ole korvaamaton. On paljon ihmisiä, jotka pystyvät hoitamaan nämä tehtävät
yhtä hyvin tai paremmin kuin minä, hän sanoo vaatimattomasti.
Seurakuntalaisten ääni päätöksenteossa
Kopperoisen luottamushenkilöura alkoi alle kolmekymppisenä. Pitkä kokemus on opettanut
yhden asian ylitse muiden.
– Luottamushenkilöiden tehtävä on pitää huolta siitä, että seurakuntalaisten näkökulma
tulee huomioiduksi päätöksenteossa, hän muistuttaa.
Vuosien varrella Kopperoinen on oppinut arvostamaan erityisesti keskustelua. Erilaisista
näkemyksistä huolimatta päätöksiä on pystyttävä tekemään yhdessä.
– Päätöksiä ei tehdä yksin. Tarvitaan kykyä keskustella, tehdä yhteistyötä ja etsiä
yhteistä kantaa. Sitä jään ehkä eniten kaipaamaan.
Luottamushenkilöiden pöydälle tulevat myös seurakunnan tulevaisuuden suuret
kysymykset. Jäsenmäärän vähentyessä on pohdittava, miten seurakunta uudistuu ja
samalla pitää kiinni perustehtävästään.
– Huoli ei saa ottaa valtaa. Seurakunnalla on oma ydinsanomansa. Erotumme hyvinvointialueesta, järjestöistä ja yrityksistä siinä, että meillä on sanoma ilosta ja toivosta.
Se pitää osata kertoa tämän ajan ihmisille heidän omalla kielellään, hän muistuttaa.
Jokainen ääni vaikuttaa
Seuraavat luottamushenkilöt valitaan syksyn seurakuntavaaleissa. Kopperoinen toivoo
mukaan uusia ja erilaisista taustoista tulevia ehdokkaita.
Hänen mukaansa luottamushenkilönä ei tarvitse osata kaikkea. Päätöksenteossa
tarvitaan monenlaista osaamista taloude n tuntemuksesta vuorovaikutustaitoihin ja vapaaehtoistoiminnan kokemukseen.
– Jokainen seurakunnan jäsen on hyvä luottamushenkilö, hän painottaa.
Tehtävään lähtemistä harkitsevan on Kopperoisen mielestä kuitenkin hyvä tiedostaa, että luottamustehtävä vaatii aikaa ja sitoutumista. Asioihin täytyy perehtyä, jotta päätöksiä voi tehdä niiden pohjalta.
– Tälle työlle pitää pystyä antamaan aikaa, hän huomauttaa pitkän kokemuksensa perusteella.
Äänellä on merkitystä
Syksyn seurakuntavaalit ovat Kopperoisen mielestä tärkeä mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi seurakunta tulevina vuosina kehittyy.
Ehdokkaiden lisäksi tarvitaan äänestäjiä. Kopperoista huolestuttaa seurakuntavaalien perinteisesti matala äänestysprosentti.
– Me käytämme myös niiden ihmisten valtaa, jotka eivät ole äänestäneet, hän huomauttaa matalasta äänestysaktiivisuudesta.
Äänestäminen tai äänestämättä jättäminen vaikuttaa myös omaa seurakuntaa laajemmalle. Kirkkovaltuustot valitsevat edustajia hiippakuntavaltuustoon ja kirkolliskokoukseen. Sitä kautta paikallisten seurakuntalaisten ääni kuuluu myös koko kirkon päätöksenteossa.
Seurakunta on seurakuntalaiset yhdessä
Kun Kopperoinen puhuu seurakunnan tulevaisuudesta, hän palaa lopulta ihmisiin. Hänen mukaansa yhteisöllisyydelle on tässä ajassa tarvetta.
– Elämässä on vaikeita asioita, mutta niitä ei tarvitse kantaa yksin. Seurakunta on paikka, jossa ihmiset voivat kohdata toisensa.
Hän näkee mahdollisuuksia myös seurakunnan uudessa yhteisöajattelussa, jossa toimintaa rakennetaan eri elämäntilanteissa oleville ihmisille.
Yli kahden vuosikymmenen luottamushenkilöuran jälkeen Kopperoisen ajatus seurakunnasta on selkeä.
– Seurakunta ei ole vain rakennuksia eikä työntekijöitä. Seurakunta on seurakuntalaiset yhdessä.
