Sonia Piispa tuli seurakunnan Olohuoneelle vapaaehtoiseksi, koska tuttava ajatteli hänen valoisan ja ystävällisen luonteensa sopivan sinne.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Kaisa Rönkä
Kun Sonia Piispalta kysyy, miten hän on viihtynyt seurakunnan Olohuoneella, vastausta ei tarvitse odottaa pitkään.
– Ihan hulvattomasti! Aina nauretaan, hän sanoo.
Tänä kesänä Piispa on viettänyt osan lomastaan Olohuoneella vapaaehtoisena. Päätyökseen hän työskentelee päiväkodin sijaisena ja kiertää siellä, missä apua tarvitaan.
Olohuoneella hän nauttii ennen kaikkea ihmisistä. Täällä jutellaan avoimesti ja nauretaan yhdessä, mutta ollaan läsnä myös silloin, kun jonkun mieli on surullinen tai elämässä on vaikeaa.
– Minä tykkään auttaa niin paljon, Piispa sanoo.
Valoisa ihminen sopisi Olohuoneelle
Ajatus vapaaehtoistyöstä syntyi pari vuotta sitten keskustelusta tuttavan kanssa. Tämä näki Piispassa jotain, minkä uskoi sopivan erityisen hyvin Olohuoneelle.
– Hän sanoi minulle, että olen valoisa ja ystävällinen ihminen ja että minun kanssani on helppo olla. Hän ajatteli, että olisi hyvä, jos tulisin auttamaan seurakunnan Olohuoneelle.
Ihmisten kohtaaminen tulee Piispalta luontevasti niin Olohuoneella kuin päiväkotityössäkin. Erään kuusivuotiaan lapsen antama palaute jäi hänelle erityisesti mieleen.
– Hän sanoi minulle: ”Sinä olet kiva kaveri.” En ollut ikinä ennen kuullut lapselta sellaista. Olin niin iloinen, että hän sanoi minulle niin.
Kajaanissa ihmiset ovat ystävällisiä
Piispa on asunut Kajaanissa 17 vuotta. Hän on syntynyt Nigeriassa ja asunut ennen Suomeen tuloaan muuallakin Euroopassa. Kajaanissa hän on kuitenkin kohdannut jotain erityistä.
– En ole ikinä asunut kaupungissa, jossa ihmiset ovat niin ystävällisiä kuin Kajaanissa. Oikeasti ystävällisiä, hän korostaa.
Erityisen lämpimästi Piispa puhuu vanhemmista ihmisistä. Heidän kanssaan juttu alkaa helposti kulkea, vaikka ennestään ei tunnettaisikaan.
– Kun tapaamme, on kuin olisimme tunteneet jo aikaisemmin. Saa jutella ja keskustella. Seuraavalla kerralla sanotaan jo: ”Hei, muistatko minut?” Sitten ollaan ystäviä.
Kajaanissa Piispa arvostaa myös rauhallisuutta ja tapahtumia, jotka tuovat ihmisiä yhteen. Hän mainitsee Markkinakadun, jonne kutsui ystäviään mukaan, sekä seurakunnan perheleirin, jolle osallistui lastensa kanssa.
Piispalla on neljä lasta: kolme tytärtä ja yksi poika. Nuorimmat tyttäret ovat kaksoset, jotka täyttävät marraskuussa 12 vuotta ja alkavat jo olla äitinsä mittaisia.
– He tulevat aina seisomaan viereeni ja sanovat: ”Äiti, minä olen samanpituinen kuin sinä.”
Sonia nauraa ja näyttää kädellään, kuinka tyttäret mittailevat pituuttaan hänen rinnallaan.
Ystävällisyys kulkee ihmiseltä toiselle
Myös Olohuoneella Piispa on saanut kokea sitä ystävällisyyttä, josta hän Kajaanissa niin lämpimästi puhuu. Kaksi siellä tutuksi tullutta naista on neulonut hänelle villasukat talveksi.
– Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä. En ole koko elämäni aikana nähnyt muualla sellaista kuin Kajaanissa, hän sanoo jo toisen kerran.
Sama ystävällisyys näkyy myös Piispan omassa tavassa kohdata muita. Olohuoneella hän kuuntelee, auttaa ja nauraa yhdessä toisten kanssa.
Juuri sitä tuttava hänessä taisi nähdä jo pari vuotta sitten: valoisan ihmisen, jonka kanssa on helppo olla.
