Vanhempani olivat kotoisin Karjalasta, Suojärveltä, Vuonteleen
kylästä, josta heidän evakkotiensä päätyi Kajaaniin.
Mirja Kananen
Kuvaaja: Mirja Kananen
Isäni perusti Kajaaniin puutyöverstaan ja myöhemmin Lasiliike Atjosen. Autoimme vanhempiamme liikkeissä. Lasiliikettä hoiti isäni jälkeen siskoni miehensä kanssa, nykyisin liike on pojallani. Perheessämme oli neljä lasta, joista kaksoissisareni oli minulle hyvin läheinen. Kävimme yhdessä Purolan lastentarhassa ja kansakoulussa. Kodista ja vanhemmistani jäi lämpimiä muistoja. Vasta rippikoulun käytyä sai osallistua nuorten rientoihin. ”Sydän säilytä puhtaana” ja ”jos mitä lupaat, pidä sana”, olivat äitini neuvoja,
joita olen parhaani mukaan pitänyt mielessäni. Äiti opetti meille jo pienenä erilaisia kotitaloushommia. Hautajaisiin rypytimme talkoilla riisipiirakoita, siivotessa pyyhimme
myös listojen reunat ja leivottaessa aukaisimme kardemumman siemenet ja hienonsimme ne huhmarilla. Alatoopia valmistettaessa tehtävämme oli erotella keittämisen jälkeen
lihat luista.
Kauppakoulun jälkeen jatkoin töitä vanhempieni liikkeessä. Tehtäviin kuului ikkunapokien puhdistusta, lasin vaihtoa, pakkaamista lasilaatikoihin ja ajokortin saatuani lasien
kuljetusta. Myöhemmin olin enemmän konttorissa. Samaan aikaan oma perheeni oli kasvanut kahdella pojalla. Kun vanhempani alkoivat luopua liikkeenpidosta, myös minä
aloin kaivata jotain uutta. Tykkäsin olla toisten ihmisten parissa, joten hakeuduin Suomussalmelle kodinhoitajakoulutukseen. Puolisoni, vaikka olimme jo päätyneet asumaan
erilleen, hoiti lapsia kouluviikkoina. Koulutus antoi mahdollisuuden tehdä työtä monipuolisesti lapsiperheissä ja vammais- ja vanhustyössä. Oli paikkoja, jossa veisattiin yhdessä virsiä, hoidettiin jalat ja tarinoitiin. Vanhempieni ikäännyttyä avustin myös heitä. Eläkkeelle jäätyäni olen ollut vajaan neljä vuotta henkilökohtaisena avustajana. Työssäni olen
mahdollistanut avustettavan pääsyn erilaisiin kulttuuritapahtumiin ja ikäistensä menoihin.
Lapsenlapseni rikastuttavat elämääni ja huolehtivat, että mummi pysyy mukana ajan kehityksessä. Saan neuvoja niin tietokoneasioissa kuin terveellisen ruoan valinnassakin.
Sosiaalinen työ on antanut paljon ystäviä, joihin pidän yhteyttä, kauempana asuviin puhelimella ja kortein. Myös vesiliikuntaryhmässä olen tutustunut toisiin kuntoilijoihin.
Toista vuotta sitten kutsuimme kurssikaverini kanssa kokoon kodinhoitajakouluaikaiset
kaverit. Meitä 1990-luvun opiskelijoita kokoontui kymmenen noin kolmenkymmenen
vuoden takaisiin muisteloihin Suomussalmelle.
