Näyttelijä Satu Tuuli Karhu kertoo oman hengellisyytensä perustuvan pyrkimykseen antaa anteeksi ja kohdella toisia vertaisenaan.
Maaria Haikola
Kuvaaja: Raimo Sivonen
Musiikki, kulttuuri ja hengellisyys ovat kulkeneet näyttelijä Satu Tuuli Karhulla
käsi kädessä lapsuudesta asti. Hän oppi jo varhain pyhäkoulussa virren Siunaa koko
maailmaa, joka tuntui lapsen näkökulmasta yhdistävän maailman ja kaikki sen ihmiset.
Pyhäkoulusta hänen tiensä vei seurakunnan varhaisnuorten leireille, ja rippikoulun
jälkeen oli helppoa jatkaa mukaan isostoimintaan. Vuosien varrella Karhu esiintyi
usein juhlapyhinä kirkossa eri kokoonpanoissa.
Seurakunnan nuorisotyön ja kaupunginteatterin yhteinen Taivasalla-näytelmäprojekti
antoi lopulta myös kipinän näyttelijän ammattiin. Rohkaisun teatteriprojektiin hän
sai Kajaanin seurakunnan nuoriso-ohjaaja Heimo Haveriselta.
– Sellainen yhteistyö ja kannustus voivat parhaimmillaan muuttaa nuoren elämän
suunnan, Karhu kuvailee.
Vahvasti ihmisoikeuksien puolella
Hengellisyys ja uskonto ovat seuranneet Karhua myös hänen työurallaan. Ammattinäyttelijänä hän pääsi pohtimaan uskoa synkemmistä vallankäytön näkökulmista elokuvarooleissaan Marian paratiisissa (2019) sekä Edenissä (2020).
Elokuvassa Marian paratiisi hänen roolihahmonsa Salome laski lahkosaarnaajan vaikutuksen alla koko elämän uskonsa varaan, ja rippikoululeirille sijoittuvassa Edenissä
Karhun näyttelemä pappi päätyi epävarmuuksiensa vuoksi käyttämään valtaansa väärin.
Hengellisyyden valjastaminen itsekkäiden tavoitteiden ja vallanhimon polttoaineeksi
voi olla hyvinkin tuhoisaa, Karhu toteaa. Hänen mukaansa pelottavinta uskon väärinkäytössä
onkin muiden elämää rajoittava ehdottomuus.
– Silloin on kyse ihmisoikeuksista, joiden puolella olen erittäin vahvasti. Jokaisella on
oikeus tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Taide tarvitsee uskallusta
Taiteessa ja kulttuurissa on ollut tavallista tarttua aiheina uskoon, ja siitä kertovat
myös lukuisat musiikkikappaleet ja näytelmät.
Karhu pohtii taiteilijoiden yrittäneen eri aikoina löytää vastauksia olemassaoloon
sekä elämän tarkoitukseen ja kuolemanjälkeiseen aikaan.
Uskossa on hänen mukaansa kyse pitkälti samoista kysymyksistä: tarpeesta ymmärtää
maailmaa ja omaa paikkaansa siellä.
– Taide tarvitsee myös samanlaista uskallusta ja uskoa johonkin, mikä ei ole niin
näkyvää, hän kuvailee.
Lähimmäisenrakkaus elämän ohjenuorana
Satu Tuuli Karhu kertoo, että hänelle on ollut aina luontevaa laittaa kädet ristiin avun
toivossa tai kiitollisuuden hetkellä.
Hän pitää elämänsä mottona jatkuvaa muutosta, ja samalla tavalla muutoksessa
on ollut hänen suhteensa hengellisyyteen. Se on jo pitkään ollut etsivää ja asioita laajasti
pohtivaa.
– Uskon, että on olemassa meitä suurempia asioita, ja se tuo hirveän paljon lohtua.
Mutta suhteeseeni kirkkoon liittyy myös ristiriitaisia ajatuksia, ja jo rippikoulussa
kyseenalaistin joitakin opetuksia kuten sen, keille avioliitto kuuluu.
Karhun mukaan kirkko tekee parhainta työtä edistäessään toisista välittämistä sekä
empatiaa, ja uskonnon ydinajatus lähimmäisenrakkaudesta onkin Karhun elämässä
tärkeä ohjenuora seurattavaksi.
Sille on erityisesti paikkansa nyt, kun ääriajattelut erottavat ihmisiä ja maailmassa
tapahtuu paljon pelottavia asioita.
– Minusta ylitse kaiken on tärkeintä rakkaus. Ja uskoo ihminen mihin tahansa, niin hänellä on nimenomaan oikeus uskoa.
Satu Tuuli Karhu
Näyttelijä Satu Tuuli Karhu, 31, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kajaanissa,
jota hän kuvailee yhä kodiksi, vaikka elämä ja työt ovatkin pääkaupunkiseudulla.
Oma kotipaikka ja juuret voivat Karhun mukaan olla suuressa roolissa viitoittamassa polkua ja muovaamassa ihmisten identiteettiä. Hänen sukuhistoriansa
ulottuu Kainuussa jopa 1600-luvulle asti.
– Kainuulaisuus määrittää varmasti eniten sitä, millainen olen, hän kertoo. Hän on erityisen iloinen kotiseutunsa luonnosta ja metsämaisemasta, jonka äärellä rauhoittuminen luo tunteen pysyvyydestä.
Rakkautta Kajaaniin ja Kainuuseen hän pyrkii jakamaan myös eteenpäin.
Hän on esitellyt ystävilleen Vimpelinvaaralta avautuvia näkymiä sekä Paltaniemeä,
jossa hän vietti nuoruutensa kesiä töissä Eino Leino -talolla sekä kesäteatterissa.
– Paltaniemi on minun sielumaisemaani. Se on paikka, josta minun Kajaanini aukeaa.
