Tänä vuonna 300 vuotta täyttävä Paltaniemen kuvakirkko on minulle hyvin merkityksellinen rakennus. Lapsuudessani ja nuoruudessani osallistuimme siellä perheeni kanssa joka vuosi jouluaaton aattohartauteen.
Vaikutuksen tekivät erityisen tunnelman ohella maalaukset. Useimmille
kuvakirkko onkin tuttu nimenomaan Emanuel Granbergin seinä- ja kattomaalauksista. Niiden vuoksi kirkkoa kutsutaan kuvakirkoksi.
Antti Minkkinen, kirkkoherra
Kuvaaja: Reijo Haukia
Suurin, alun perin koko takaseinän peittänyt maalaus, on kirkon hienoin, mutta
myös järkyttävin taideteos. Sen aihe ja sisältö laittavat ihmettelemään, millaista kuvaa
Jumalasta tuon ajan kirkko oikein onkaan edustanut? Maalauksessa kuvaus ihmisten
jakautumisesta ikuiseen tuleen joutuvien ja ikuiseen elämään pääsevien välillä on
dramaattinen. Tätä dramatiikkaa alleviivaa se, että kadotukseen joutuvat ovat naisia.
Ikuista elämää kohti taas suuntaavat lähinnä miehet.
Paltaniemen kirkon maalaukset on tehty aikana, jona kirkon valta-asema yhteiskunnassa
on ollut todella vahva. Valta-asemaa on käytetty myös väärin. Kansaa, joka on muutenkin elänyt monelta osin hyvin köyhissä ja vaatimattomissa oloissa, on haluttu kasvattaa kunnioittamaan Jumalaa pelon kautta. Siksi kirkkokansaa on haluttu heidän kirkosta lähtiessään muistuttaa, millainen seuraus kohtaa niitä, jotka eivät seuraa elämässään Jumalan tahtoa. Toivon luomisen ja rohkaisemisen sijaan on haluttu rangaistuksen uhan ja pelottelun avulla saada ihmiset kuuliaisiksi. Tarkoitusperä on
varmasti ollut hyvä ja oikea, mutta keinot varsin kyseenalaiset.
Sinä aikana, kun olen toiminut Kajaanin kirkkoherrana, olen saanut myös yhden
palautteen tähän liittyen. Siinä ihmeteltiin, miksi jokainen pappi ei jokaisessa saarnassaan
muistuta voimallisesti siitä, että maailmanloppu ja viimeinen tuomio ovat lähellä ja niihin pitää aktiivisesti valmistautua. Näinä aikoina olen ajatellut, että tähän pyyntöön vastaaminen palvelisi lopulta aika heikosti nykypäivän ihmisiä. Niin moni asia ympärillämme aiheuttaa jo valmiiksi epävarmuutta, pelkoa ja toivottomuutta. Kirkon tehtävä ei ole missään tapauksessa enää ainakaan lisätä tätä ahdistusta. Sen sijaan on pidettävä esillä ja vahvistettava toivon
sanomaa.
Seurakunnan ja kirkon tehtävä on siis tässä ajassa rohkaista ihmisiä luottamaan
siihen, että vaikka kaikki muu tässä maailmassa menisi pieleen, Jumala pitää meistä
huolta eikä hylkää meitä koskaan. Jokainen meistä voi myös helpottaa tätä Jumalan työtä
ja toimia Hänen työtoverinaan. Meistä jokainen voi toteuttaa lähimmäisyyttä niitä
ihmisiä kohtaan, jotka tarvitsevat apua. Meistä jokainen voi tukea toisia, kannustaa
ja rohkaista monin eri tavoin. Ja ennen muuta voimme kertoa Jumalasta, joka on
hyvä ja armollinen meitä kohtaan. Usein paras tapa lievittää pelkoa ja ahdistusta sekä
löytää niiden tilalle toivoa on tulla yhteen toisten ihmisten kanssa ja yhdessä pohtia
asioita, jotka ovat hyvin – ja jättää syrjään keskustelunaiheet, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita.
Jos Paltaniemen kuvakirkko saisi maalauksensa tänä päivänä, minkähän kaltainen
toivon viestiä välittävä maalaus sen takaseinässä voisi olla? Millainen taideteos siinä rohkaisisi kirkosta lähtevää luottamaan siihen, että kaikki tulee lopulta menemään hyvin?
Paltaniemen kuvakirkon 300-vuotisjuhlia vietetään 15.-16.8.2026
