Aika moni tietääkin, että minun polkuni seurakunnan töihin lähti liikkeelle vapaaehtoistoiminnasta kerhonohjaajana täällä Kajaanissa. Olin vuosien ajan ohjaamassa sekä ihan tavallisia poikakerhoja että myöhemmin
myös sählykerhoja. Kesällä ja lomien aikaan toimin isosena varhaisnuorten
leireillä. Nuorisotyönohjaajat Jukka Sirviö ja Eija Väisänen huolehtivat meidän kerhonohjaajien koulutuksesta, ohjaamisesta ja tukemisesta. Pari kertaa vuodessa käytiin myös virkistäytymässä.
Antti Minkkinen
kirkkoherra
Kuvaaja: Väinö Juntunen
Seurakunnan toiminta näyttäisi aivan erilaiselta ilman lukuisissa eri tehtävissä
toimivia vapaaehtoisia. Ilman työntekijöiden rinnalla toimivia ja vastuuta kantavia
vapaaehtoisia niin toiminnan määrä kuin laatukin olisivat monin paikoin huomattavasti
heikompia. On myös paljon sellaista toimintaa, muun muassa erilaisia piirejä ja ryhmiä, joita ei olisi lainkaan ilman vapaaehtoisia. Suurin vapaaehtoisten joukko toimii musiikkityössä, sillä jokainen kuorolainen on myös seurakunnan vapaaehtoinen rikastuttaessaan laulun kautta niin jumalanpalveluselämää kuin konserttitoimintaakin.
Todella merkityksellistä ja vaikuttavaa työtä vapaaehtoiset tekevät myös esimerkiksi
kirkon keskusteluavussa, ystäväpalvelussa, Saapas-kahvilassa ja festaripäivystyksissä,
moottoripajalla, rippikouluissa, kerhoissa, seurakunnan olohuoneella, arkunkantajina ja monessa muussa. Useat näistä toimintamuodoista loppuisivat täysin ilman vapaaehtoisia tekijöitä.
Monesti vapaaehtoisella on lisäksi sellaista tietotaitoa, jota työntekijältä ei välttämättä
löydy. Vaikkapa rippikouluissa isoset tuntevat nuorten maailman paljon paremmin kuin me työntekijät, joiden nuoruus on jossakin kaukana menneisyydessä. Ja kuvaavaa lienee, että tämän lehden tekemisessäkin suurena apuna toimivat vapaaehtoiset, Mirja Kananen juttujen kirjoittajana ja Hannu Väisänen ennen muuta oikolukijana.
Seurakunta tarvitsee työntekijöitä kantamaan vastuun monista perus-toiminnoista. Vapaaehtoiset eivät voi korvata eri toimialojen ammattilaisia. Mutta seurakuntayhteisö olisi todella paljon heikompi, jos vapaaehtoisia ei olisi jakamassa yhteistä vastuuta eri toiminnoissa.
Syksy on oivaa aikaa aloittaa myös uusia harrastuksia. Jos seurakunta ja sen arvomaailma
ovat sinulle tärkeitä, miksipä et tulisi mukaan kantamaan yhteistä vastuuta sen toiminnasta? Erityistä tarvetta on esimerkiksi yksinäisten vanhusten luona käyville ystäväpalvelun ja kirkon keskusteluavun vapaaehtoisille. Mutta ihan jokaiselta seurakunnan toimialalta löytyy tehtäviä, joiden avulla voi tukea toimintaa.
Vapaaehtoistoimintaa koordinoi seurakunnassa Tuula Kurkinen, mutta yhteyttä voi ottaa kehen tahansa tuttuun työntekijään tai vaikkapa luottamushenkilöön. Palkkaa tai palkkiota tehtävästä ei saa, mutta sitäkin enemmän mukavia kokemuksia, uusia ystäviä ja ennen kaikkea kokemuksen siitä, että voi olla avuksi ja tuottaa merkityksellisyyttä
jollekin toiselle ihmiselle.
Ja omalta kohdaltani voin todeta, että kerhonohjaajana toimiminen vaikutti hyvää monella tasolla. Sain olla mahdollistamassa kerholaisille ja leiriläisille toimintaa, joka ei olisi toteutunut ilman meitä vapaaehtoisia. Samalla löysin toiminnan piiristä samanhenkisiä
ystäviä, joiden kanssa ystävyyssuhteet ovat säilyneet aina tähän päivään saakka. Ja toki sain myös ensimmäiset eväät tulevalle työuralleni.
