Kajaanin kirkko täyttää tänä vuonna 130 vuotta. Vanhojenkin kirkkojen erikoisuus useimpien vastaavassa iässä olevien rakennusten rinnalla on siinä, että niitä käytetään edelleen samaan tarkoitukseen, mihin ne on alun perinkin suunniteltu. Monet iäkkäät rakennukset remontoidaan joko aivan muun toiminnan käyttöön tai hyvin usein muutetaan museoiksi tai museoiduiksi
käyntikohteiksi. Kirkot sen sijaan elävät ajassa, niitä kehitetään vastaamaan paremmin nykyajan tarpeita kunnioittaen kuitenkin alkuperäistä tehtävää.
Antti Minkkinen, kirkkoherra
Kuvaaja: Väinö Juntunen
Kajaanin kirkon juhlavuosi pitää sisällään sekä hyvin perinteistä juhlaohjelmaa että
jotakin uutta ja poikkeuksellista. Messut, konsertit, kirkolliset toimitukset ja tiekirkkona
toimiminen ovat esimerkkejä aktiivisesta toiminnasta, jota toteutetaan joka
vuosi. Juhlavuotena näihin satsataan vähintään yhtä vahvasti kuin muulloinkin. Lisäksi
vain juhlavuoteen liittyy kaksi erityistä tapahtumaa. Toinen näistä ovat juhlamessu
ja siihen liittyvät perinteiset juhlallisuudet ensimmäisenä adventtina eli päivänä, jona
kirkko vuonna 1896 vihittiin virallisesti käyttöön. Suurin ja poikkeuksellisin juhlatapahtuma
on kuitenkin ennen pääsiäistä, hiljaisella viikolla, toteutettava kirkkonäytelmä.
Kajaani Passio -ylösnousemusnäytelmä on jotakin, mitä seurakunnassa ei ole ennen
koettu. Näytelmä toteutetaan vahvassa yhteistyössä Kajaanin kaupunginteatterin
kanssa. Sen käsikirjoittaja on teatterin johtaja Anni Mikkelsson ja ohjaaja Joel Härkönen.
He ovat teatterialan huippuammattilaisia. Vastaavasti kanttori Juha Mikkonen
on seurakunnan oma erityisammattilainen musiikin suunnitteluun ja ohjaamiseen tässä
näytelmässä. Sekä valmistelevassa työssä että pian toteutuksessa on mukana ollut ja tulee
olemaan myös laaja joukko niin teatterilaisia, seurakunnan työntekijöitä kuin vapaaehtoisiakin. Seurakunnan puolelta erityisen suuren työn on tehnyt Heimo Haverinen johtaessaan produktion valmisteluja.
Olen itse päässyt lukemaan näytelmän käsikirjoituksen ja saanut olla kahden muun
seurakuntamme papin kanssa pohjustamassa sen teologista taustaa. Näytelmän
näkökulma pääsiäisen tapahtumiin on hyvin poikkeuksellinen. Siinä ei katsota asioita siten, että draaman kaari olisi jo ennen ensimmäisen osan alkua valmiiksi jokaisen tiedossa. Kertomus ja tapahtumat on myös vahvasti sijoitettu juuri kainuulaiseen maisemaan. Näytelmää kannattaakin tulla katsomaan avoimin mielin ja valmiina haastamaan myös itsensä näkemään tutut kristinuskon ydinasiat uudesta, ehkä yllättävästäkin
näkökulmasta käsin.
Ajattelen, että hienompaa ja parempaa tapaa viettää kirkon juhlavuotta ei olekaan kuin järjestää tällainen erityinen tapahtuma kirkossa ja kirkkopihalla juuri pääsiäisen eli kirkon
suurimman juhlan aikaan. Olen varma, että vaikka kävisit muuten kirkon tilaisuuksissa
harvemmin, tätä katsomaan tulemista ei kannata missään tapauksessa ohittaa. Perinteisiin
tilaisuuksiin voi osallistua joka vuosi. Tällainen näytelmä sitä vastoin on ainutkertainen
kokemus.
Siunattua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä sinulle ja läheisillesi!
