12 vuotta sitten helatorstaina elämäni muuttui pysyvästi. Piispa avustajineen puki päälleni stolan ja messukasukan pappisviran merkeiksi. Vaikka nuo viran tunnukset eivät fyysisesti paljoa painaneetkaan, oli niiden henkinen paino varsin merkittävä nuoren naisen Mielessä. Pukemisen jälkeen piispan kädet laskeutuivat raskaina pääni päälle ja hän lausui siunauksen: Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja pyhittäköön sinut palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.
Anna Juntunen
Helatorstaina muistellaan Kristuksen taivaaseen astumista, ja sitä vietetään 40 päivää pääsiäisestä. Monelle suomalaiselle helatorstai saattaa merkitä ylimääräistä
vapaapäivää, ja sen kristillinen merkitys on voinut hämärtyä. Kristitylle helatorstai on kuitenkin merkittävä päivä. Taivaaseen astuminen kertoo Kristuksen jumaluudesta
ja siitä, että hän on samaa olemusta kuin Isä.
Pappisvihkimystäni edelsi piispan julkinen kuulustelu, jossa meitä vihittäviä haastettiin kristillisestä opista. Muistan aina ja elävästi sen kysymyksen, joka minulle tuossa kuulustelussa esitettiin: Jos Jeesus astui ylös taivaisiin, missä ajattelet hänen nyt olevan? Jännittyneenä vastasin: Kaikkialla, Kristus on kaikkialla. Edelleenkin 12 vuoden jälkeen pysyn vastaukseni takana. Kristus on kaikkialla.
Sanassa ja sakramenteissa Jeesus on läsnä meidän elämässämme. Aina ja kaikkialla, missä Jeesuksen nimeen uskotaan ja milloin häntä avuksi kutsutaan, on Kristus läsnä. Kristuksen läsnäolo jokapäiväisessä elämässämme ei ole järjen, tiedon tai luulon asia. Se on puhtaasti
uskon asia. Ennen kaikkea Kristuksen läsnäolo elämässämme tuntuu silloin, kun kohtaamme vaikeuksia, suruja ja kipuja. Ehkäpä noina kivun syvimpinä hetkinä et sitä itse huomaa, mutta kaiken aikaa Jeesus on pitänyt sinusta kiinni hellittämättä. Usko Jeesukseen luo
elämään ainoan ja pysyvän turvan, jota mikään maallinen ei voi huojuttaa.
