”Hän, joka omalla tarmollaan oli itsensä Liperin Mustosista vanh. toimitusmaanmittariksi, Anders Lönnbohmiksi, Oulun läänissä, kohottanut, ei voinut sietää sitä kansamme itsetyytyväistä ja itsekylläistä luonneominaisuutta, joka hänelle sisältyi välttävään arvosanaan. – Laita oli sama kuin koulutodistustenkin.” Tämäkin muistelus on hänen poikansa,
runoilija Eino Leinon teoksessa Elämäni kuvakirja.
Hauta sijaitsee Paltaniemen kuvakirkon hautausmaalla (osasto 2, hautasija 114).
Anja Hongisto, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuva: Kuvasta Eino Leino -talon seinältä
Antti Mustosen oli lähdettävä kouluttautumaan, koska kotitilan isännyys siirtyisi vanhemmille sisaruksille. Taloudellisista syistä poika joutui keskeyttämään opintonsa
ja menemään töihin. Maanmittarin apulaisena Sortavalan seudulla hän kohtasi kapteenintytär Anna Emilia Kyreniuksen. Nuori mies kiinnostui neitosesta, mutta
tytön isä ei pitänyt maanmittarin apulaista kelvollisena sulhasena.
Antti vaihtoi nimensä Anders Lönnbohmiksi. Ruotsalainen nimi osaltaan muutti isän suopeaksi. Anders Lönnbohm sai tutkinnon suoritettuaan nimityksen maanmittausauskultantiksi. Hänet määrättiin työskentelemään Kainuuseen, nimityksen varamaanmittariksi Oulun läänissä hän sai 1858. Työssään hän teki laajalla alueella suuria
mittauksia.
Paltajärvellä soudellessaan nuoripari ihastui kauniiseen Hövelönlahteen. Maanviljelijänä Antti Lönnbohm oli tarmokas ja uuttera. Hän kunnosti ja laajensi kotitaloa, hankki lisää peltomaata ja kokeili uusia viljelysmenettelyjä Lapista löytämillään siemenillä ja perunalajeilla. Matkoiltaan hän lähetti vaimolleen kirjeitä, joissa ohjeisti talonpidosta. Isäntä vaati palvelusväeltä töiden tekoa ajallaan, mutta maksoi myös kunnon palkan.
Virkatehtävissä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana Anders Lönnbohm oli uuttera. Kunnallislautakunnan esimiehenä hän oli, kun kunnan ja seurakunnan tehtävät
erotettiin toisistaan. Suurten nälkävuosien aikana hän toimi Paltaniemen lainamakasiinin puuhamiehenä ja huolehti makasiinin tileistä. Paltamossa vältyttiin yhtä suurilta
nälkäkuolemilta kuin muualla Kainuussa.
Hövelö oli aikansa kulttuurikeskus Kainuussa. Taloon johtaa koivukuja, jonka isäntä istutti näkemiensä esikuvien mukaan. Hövelöön tilattiin lukuisia sanomalehtiä, kirjoitettiin eri lehtiin. Lapset, myös tyttäret, koulutettiin. Perheessä kävi paljon vieraita. Ennen kuolemaansa isä ehti antaa tukensa Eino-pojan kirjallisille harrastuksille.
