Kukoistava kulttuuri on tie menestykseen

Roolityöt ovat näyttelijä Kati Outiselle mahdollisuus välittää sanomaa yhteiskunnallisista
asioista.
Jo ensimmäisessä elokuvaroolissaan tarkkailuluokan Lissuna hän toi esille nuorten
kokemia haasteita. Tapio Suomisen vuonna 1980 ohjaama Täältä tullaan, elämä! kertoi
lähiönuorten elämästä.
Vaikka ajat ovat muuttuneet, nuoret ovat Outisen mukaan pysyneet samoina. Tämän
ajan nuorten ahdingon taustalla hän näkee keskittymisen yksilöön: haasteista on tehty
jokaisen oma asia, ja ne tulee hoitaa itse kuntoon.
Taustalla olevat ongelmat ovat kuitenkin usein rakenteellisia, kuten koulujen liian
suuria luokkakokoja tai vähäisiä resursseja.
– Nuorten ympärillä pitää olla ihmisiä, jotka näkevät henkilön. Nuoria tulee kuunnella
ja antaa heille aikaa, Outinen sanoo.

Epäkohdat ilmi elokuvan keinoin
Alkuvuodesta julkaistussa Uhma-elokuvassa Outinen näyttelee koulukodin johtajaa,
jonka omasta koulukotinuoruudesta kumpuavat työtavat eivät ole enää nykypäivää
eivätkä toimi nuorten kanssa.
Visa Koiso-Kanttilan ohjaama elokuva on ollut Outiselle väylä kertoa yksityisinä
toimivien koulukotien epäkohdista, kuten eristämisestä ja kemiallisesta väkivallasta.
Uhma-elokuvan alkupuolella nuoret on esimerkiksi lääkitty hyvin passiivisiksi.
Outinen tapasi elokuvaa vasten koulukodeissa asuvia nuoria, joiden kanssa hän
keskusteli haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista.
– Vaikka nuoren käytös on ongelmallista, se ei poista sitä, että käytöksen takana voi
olla todella hieno tyyppi.
Tällä hetkellä yksi isoin huostaanoton syy on uusioperheet, Outinen kertoo. Tilanne
uusioperheissä voi olla haastava, ja teiniikään kuuluvat asioiden kyseenalaistaminen,
identiteetin muotoutuminen ja tunneelämän hyrskynmyrskyt vaativat aikuiselta
sietokykyä.
– Ne on vain otettava vastaan ja asia kerrallaan ratkottava. Keskustelemalla sen ajan
läpi päästään yhdessä, hän sanoo.

Taide tuo lohtua
Omissa nuoruuden kasvukivuissaan Outinen sai lohtua muun muassa Edith Södergranin
runoista ja Frida Kahlon töistä, jotka kuvaavat esimerkiksi fyysistä kipua ja tunnetta.
Sana- ja maalaustaiteen parissa Outinen kokee pääsevänsä kosketuksiin jonkin
itseään isomman kanssa.
Hengelliseksi hän ei itseään kuvaile.
– Minulla olisi valtava halu ja tarve uskoa johonkin suurempaan. Kadehdin ihmisiä,
jotka löytävät lohdun uskosta.
Outinen on näytellyt monissa Aki Kaurismäen ohjaamissa elokuvissa, jotka ovat
voittaneet ekumeenisia palkintoja ympäri maailmaa. Työryhmät pääsivät eri maissa
tapaamaan hengellisiä johtajia, ja keskustelujaan heidän kanssaan Outinen kuvailee
valtavan hienoiksi.
Kristinuskon opeista hän arvostaa toisten hyväksymistä ja rakkauden sanomaa. Hengellisyyden sijaan hän näkee merkityksellisyyttä ympärillään.
– Ihmisen elämällä on isompi tarkoitus kuin se, mitä me näemme ja mihin voimme
konkreettisesti koskea. Tällaisena vihan aikana sitä on välillä hankala löytää.

Runous kuuluu kaikille
Aika on ollut viime aikoina hankala myös kulttuurille, ja siihen kohdistuvista leikkauksista
Outinen on harmissaan. Hallituksen korjatessa Suomen taloutta säästölistalle
joutuivat kulttuurin lisäksi taiteet, lapset, mielenterveyspotilaat ja sairaat, hän luettelee.
– Ne kansat, joiden kulttuuri kukoistaa, myös menestyvät.
Outinen on työskennellyt Kajaanin Runoviikon taiteellisena johtajana vuodesta 2018
lähtien. Tänä kesänä kulttuuriviikon aikana on luvassa muun muassa lavarunokursseja
sekä esityksiä suomalaisten luontosuhteesta. Runoviikon aikana vietetään myös musiikkifestivaalipäivä, jossa esiintyvät tunnetut sanoittajat Mariska ja Samuli Putro.
Outinen pitää hyvänä asiana, että käsitys runoudesta pelkästään korkeakulttuurina
on hiljalleen rapautumassa. Esimerkiksi lavarunoperinne on hänen mukaansa jysäyttänyt
runouden korkeakulttuurin koturneilta lähemmäs maanpintaa.
Hän kertoo saaneensa joskus Kajaanissa palautetta, ettei Runoviikolla ole tavalliselle
katsojalle mitään.
– Samaan aikaan meidän katsomomme ovat täynnä aivan tavallisia ihmisiä. Kuka
tahansa voi runon keinoin ilmaista itseään.