Vuorineuvos Niilo Kannon syntymästä 120 vuotta
Niilo Kanto syntyi Helsingissä 22.4.1897. Hänen vanhempansa,
räätäli Manfred Kanto (Johansson) ja Edla Maria, o.s. Nyberg,
kannustivat poikaansa opintielle. Diplomi-insinöörin tutkinnon
suorittava poika rahoitti opintojaan mm. telakkatyöläisenä Hietalahdessa.
Elämäntyönsä Niilo Kanto teki metsäteollisuudessa, pääosan
Kajaani Oy:n arvostettuna toimitusjohtajana.
Niilo Kannon hauta sijaitsee Vanhalla hautausmaalla (osasto 3, rivi 42,
paikka 444).
Anneli Piirainen, Kajaanin Matkailuoppaat ry
Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto
Niilo Kanto tuli 25-vuotiaana Kajaanin Puutavara Oy:n selluloosatehtaan
apulaisinsinööriksi 1922. Yhtiön toimitusjohtajaksi hänet valittiin kaksitoista vuotta myöhemmin. Menestyvällä miehellä olisi ollut muitakin mahdollisuuksia, mutta hän valitsi Kajaanin. Alkoi uusi vaihe yli kolmekymmentä vuotta kestävällä uralla
yhtiön (v:sta 1945 Kajaani Oy) palveluksessa.
Toimitusjohtajan kaukonäköisyys ja tuotannon laatu nostivat yhtiön suurteollisuuden piiriin ja maakunnan suurimmaksi yritykseksi. Merkittävien teollisuuden luottamustointen ja mm. Kansanhuoltoministeriön teollisuusosaston päällikön tehtävien hoito toivat Niilo Kannolle 1943 vuorineuvoksen arvonimen.
Talvisodan pommitusten tuhot eivät Kajaaniyhtiön osalta olleet pahimmat mahdolliset. Kauppakatu 40:ssä sijainnut pääkonttori ja toimitusjohtajan sekä hänen autonkuljettajansa perheen asunnot kuitenkin tuhoutuivat. Kannon perheeseen kuuluivat Siiri-puoliso, kaksi poikaa ja tytär. Sokajärven rannalta Kantojen huvilasta sai pakopaikan pommitusten ajaksi autonkuljettajankin perhe, jonka tyttären lapsuusmuistoissa ovat pelottavat palaneiden talojen piiput, toisaalta ystävällinen isän työnantajan perhe, tavalliset ihmiset.
Rauhallisen ja sovittelevan Niilo Kannon suhde alaisiin oli avoin. Lähestyminen oli mutkatonta puolin ja toisin.
Arkkitehti Eino Pitkänen suunnitteli toimitusjohtajan käyttöön uuden edustus- ja asuintalon. Se valmistui 1941 ja sai myöhemmin Leena Paloheimon ehdotuksesta nimekseen Koskikara. Sodanjälkeisen asuntopulan vallitessa Kannot tarjosivat koulukortteerin sotkamolaisille Huovisen veljeksille. Veikko Huovinen kertoo asuneensa Koskikarassa kaksi viimeistä lukiovuottaan. ”Se on ollut asumiseni ylivertainen huippu”, kirjailijaprofessori toteaa muistelmissaan.
Työn ja vastuun paineissa toimitusjohtajan terveys alkoi 1950-luvun alussa horjua. Niilo Kanto kuoli kotonaan 19.7.1956 vain 59-vuotiaana.
Kajaanilaiset ja erityisesti yhtiöläiset kokoontuivat rautatieasemalle saattamaan kunnioitettua vainajaa. Yhtiön torvisoittokunnan soittaessa surumarssia arkku siirrettiin junaan. Laskettiin kukat. Kajaanin Mies-Laulajain kuoro lauloi Käyn aina kohti kuolemaa.
Lähtövirtenä veisattiin yhteisesti Oi Herra, jos mä matkamies maan.
Siunaustilaisuus oli Helsingissä. Vuorineuvos Olli Paloheimo piti muistopuheen, jossa hän korosti Niilo Kannon merkitystä koko Suomen talouselämälle. Vainajan tuhka tuotiin Kajaaniin ja laskettiin Kajaanin vanhan hautausmaan multaan.
