Ferdinand von Wrightin vuonna 1886 valmistunut öljyvärimaalaus Taistelevat metsot on suomalaisen taiteen merkkiteos. Se esittää kahden metson kiivasta yhteenottoa keväisessä kuusimetsässä. Teos ei ole vain
taitava luontokuva, vaan se kertoo elämän raadollisuudesta, reviirien puolustamisesta, vahvimman voitosta ja olemassaolon oikeutuksesta.
Kaisa Rönkä
Kuvaaja: Reijo Haukia
Valokuvaaja Reijo Haukia tuo klassikkoteoksen nykyaikaan valokuvallaan, jossa
metsot on korvattu kahdella miehellä. Katseet ovat lukkiutuneet ja kehot jännittyneet.
Taustalla ei avarru enää keväinen metsä, vaan lohduton näkymä: kaatopaikka, jota
hallitsevat jätekasat. Tämä uusi kohtaaminen kiteyttää ajan hengen. Reviiritaistelut
jatkuvat, mutta nyt kyse ei ole vain yksittäisten koiraiden pesintäalueesta, vaan koko
planeetan kantokyvystä.
Sen lisäksi, että sodat aiheuttavat valtavasti inhimillistä kärsimystä, infrastruktuurin
tuhoamista ja pakolaisuutta, ne siirtävät huomiota pois siitä, mitä ei voi enää lykätä.
Kun kuvan miehet taistelevat, he unohtavat ympäristökriisin. Suurvaltojen pelikentillä
ei neuvotella puhtaasta vedestä tai hiilinieluista. Pöydillä on rajoja ja asejärjestelmiä.
Samaan aikaan maapallo kuumenee, jäätiköt sulavat ja lajit katoavat. Hiljainen kriisi
etenee, vaikka huomio on muualla.
Vaikka toisen maailmansodan päättymisestä on vasta kulunut 80 vuotta, ihmiskunta
ei ole oppinut virheistään. Kaatopaikka, jolla miehet taistelevat, voisi olla yhtä hyvin
Ukrainan tai Gazan rakennusten rauniot.
Haukian kuva kahdesta miehestä voidaan nähdä vertauskuvana ihmisen perisyntisyydestä:
taipumuksesta itsekkyyteen, vallanhimoon ja ahneuteen. Vahvemman oikeutus,
alistamisen logiikka ja välinpitämättömyys nousevat pintaan yhä uusissa muodoissa
tänäkin päivänä.
Ympäristökriisi olisi ratkaistavissa kansainvälisellä yhteistyöllä, siirtymällä uusiutuvaan
energiaan, luonnon monimuotoisuuden suojelemisella, kestävällä maa- ja
metsätaloudella ja kulutustottumusten muuttamisella. Mutta siihen tarvitaan yhteistä
tahtotilaa, solidaarisuutta ja yhteistyötä.
Paikallisella ja yksilöllisellä tasolla kulutuksen vähentäminen ei ole pelkästään
luopumista, vaan kutsu merkityksellisempään elämään. Hitaampi tahti, vähäisempi
tavaramäärä ja läheisempi yhteys luontoon tuovat tilalle syvempää tyytyväisyyttä, jota
jatkuva kuluttaminen ei koskaan tavoita. Ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella. Se,
miten kohtelemme luomakuntaa ja toisiamme, kertoo arvoistamme. Juuri näissä
sanoissa piilee salaisuus, jota valokuvan ”taistelijat” eivät ole vielä hoksanneet.
Kuvan taustalla naisen katseessa voi nähdä hämmentyneen kysymyksen: Onko tämä se
maailma, jonka olemme jättämässä seuraaville sukupolville?
****************************
Kotiseurakuntani-lehden taidepalsta
Julkaisemme tällä palstalla mukaelman kuuluisasta maalauksesta. Kuvassa ja tekstissä yhdistyvät nykytilanne sekä kirjoittajan omakohtainen kokemus maalauksen aiheesta, esimerkiksi työn, harrastuksen ja ammatin kautta.
