Voisiko Venäjän presidentiksi noussut tuimailmeinen ja sotimishaluinen Vladimir Putin osoittautua inhimilliseksi? Tätä pohti kirjailija ja runoilija Eeva Kilpi Valkoisessa muistikirjassaan uuden vuosituhannen aluksi. Silloin Venäjä soti Tšetšeniassa, nyt Ukrainassa.
Eeva Kauppinen
Kuvaaja: Jouni Viitala / Sarv
Kilpi toivoi positiivista muutosta, mutta kirjoitti, kuinka me Suomessa olemme Venäjän kyljessä kuin kahlehditut panttivangit. Podemme kansakuntana ja yksilöinä panttivankisyndroomaa.
Kilpi näki Putinin läpi. Putin oli hänelle kuin sfinksi tutkimattomine naamioineen.
Karjalan evakko oli alkanut taas pelätä.
Miksi politiikkaan pitää puuttua tässä ja nyt? Meneillään oleva maailmanjärjestyksen
mullistus vaikuttaa välillisesti myös kulttuuriin. Samalla kun Nato-Suomi kasvattaa puolustusbudjettiaan enemmän kuin 60 vuoteen, kulttuuri, taidealan yhdistykset, kulttuurilehdet ja taiteentekijät on ajettu ahtaalle valtion taloustalkoissa.
Välillä tuntuu, että koko kulttuurikenttä yritetään siirtää yhteiskunnan
ulkopuolelle.
Pohjois-Suomesta on jo ”säästetty” kuoliaaksi useita festivaaleja. Siksi Kajaanissa ja koko valtakunnassa täytyy pitää huolta siitä, että meillä jatkossakin on Runoviikko. Runoviikon
juuret, historia ja merkitys ovat tärkeitä yhteiskunnallisella ja paikallisella
tasolla.
Taidetta ja kulttuuria voi tukea paitsi adresseilla ja lahjoituksilla etenkin ostamalla lippuja ja osallistumalla esityksiin, resonoimalla ja keskustelemalla, mikä voi muuttua ja mikä ei saa.
Tänä vuonna Veikko Sinisalon stipendirahaston kirkkoillan teemana on muutos. Eeva Kilvellä oli älyä tarkkailla itänaapuria, perspektiiviä tunnistaa muhiva muutos sekä kyky sanoittaa sitä.
Taide on tärkeää. Taide toimii historiallisena muistina, analysaattorina – sekä muutoksen todistajana että tekijänä. Taide avaa estradeja inhimilliselle kohtaamiselle, yhteiselle ajalle ja
ajattelulle.
Siksi Runoviikkojen yhteisöön on joka vuosi turvallista palata. Runoviikot ovat mukana tekemässä muutosta ja muuttumassa ajan mukana. Runoviikkojen aikaan Kajaani on kulttuuripuolen positiivinen silmätikku.
Tänä kesänä Runoviikkojen ohjelmassa on Laura Mattilan orkestroima kantaesitys Terveisin Eeva, jossa palataan vuoteen 1944, jolloin kirjailija jättää Karjalan.
Kilpi on todennut, ettei väsynyt jaksa rukoilla. Hän on pelkkää rukousta.
Veikko Sinisalon stipendirahaston kirkkoilta to 3.7. klo 18 Kajaanin kirkossa. Ovimyynti käteisellä ja kortilla (20 e).
